Naisten pika-aitojen taso maailmalla on tällä hetkellä kovempi kuin koskaan. 22-vuotias suomalainen Nooralotta Neziri ei silti ujostele sanoa ääneen kovia tavoitteitaan. Silmissä siintää Pekingin MM-finaali.

Kaksi vuotta sitten Moskovan MM-kilpailuissa Neziri selvisi 24 juoksijan välierävaiheeseen. Finaalipaikkaan tarvittiin tuolloin aika 12,78. Suomalaisen aika oli silloinen SE 13,04, mikä toi lopputuloksissa 16. sijan.

Nezirin viime kesänä juoksema SE on 12,98, joten parin kymmenyksen kehittymistä kaivataan Pekingin finaalitasolle. Mitenkään tuulesta temmattu ajatus ei ole, sillä hallikaudella ennätys parani 60 metrin aitamatkalla tasan kymmenyksen.

– Naisten aitojen taso on tällä hetkellä kovempi kuin ikinä! Siitä huolimatta luulen, että tuollainen aika voisi nytkin MM-finaaliin riittää. Hallikauden perusteella tuo pitää olla tavoitteena, mutta se vaatii siltikin huikeaa onnistumista huikeissa olosuhteissa, Neziri myöntää.

Kallurin jalanjäljillä

Porilainen on huippu-urheilijaksi vielä nuori, eikä hän edes mieti, missä hänen rajansa tulevaisuudessa kulkevat. Vertailupariksi Neziri hakee itselleen ruotsalaisen Susanna Kallurin, joka juoksi vuonna 2007 26-vuotiaana niinkin kovaa kuin 12,49.

– Tuskin omia rajoja kannattaa liikaa miettiä. En usko, että esimerkiksi Kallur olisi luontaisesti paljon minua parempi, joten miksipä en tähtäisi samoihin aikoihin? Se vaatii vain oikeiden asioiden löytämistä ja tekemistä. Joillakin se huippu tulee aikaisemmin ja joillakin myöhemmin, mutta täytyy uskoa, että kova työ palkitaan joskus.

Tulevaan kesään valmistautuminen on sujunut pääosin erinomaisesti.

– Kevät meni hyvin ja sain harjoiteltua todella kovaa. Nyt muutamina viime viikkoina on ollut pientä väsymystä ja jalan kipeytymistä. Olemme joutuneet hieman vähentämään harjoittelua ja jättämään aitajuoksua vähemmälle, jotta nämä eivät vaikuttaisi enää kesällä, Neziri pohtii.

Hän avaa kautensa Ostravassa 26.5., minkä jälkeen on vuorossa kilpailu Marseille´ssa. Ihan supertuloksia ei kannata vielä odottaa.

– En odota ensimmäiseltä kisalta vielä mitään huikeaa suoritusta, sillä kuten jo sanoin, niin pientä vaivaa on nyt ollut. Kroppa meinaa väkisin pysyä vielä treenikauden moodissa. Toki, jos on lämmin ja paikat saadaan auki, niin tavoitteena olisi tietenkin heti alkuun saada hyvä tulos. Useimmiten alan saada vauhtia vasta muutamien starttien jälkeen.

Kokemusta jenkkilästä

Yksi harjoituskevään kohokohdista oli liki kuukauden leiri Yhdysvalloissa Floridassa yhdessä valmentaja Jussi Ihamäen kanssa.

– Harjoittelin siellä IMG Akatemian puitteissa. Parasta siellä oli aivan huippuolosuhteet, pilvisinäkin päivinä lämpöä oli aivan riittämiin. Kenttä oli hyvä ja paikanpäällä oli mahdollisuus mm. kylmäaltaaseen ja kerran viikossa ilmaiseen kiropraktikkoon. Jenkeissä oli myös jo tuohon aikaan äärettömän kovia kilpailuja, joten se oli myös iso plussa, vaikka itse kävinkin vain yhdet kilpailut.

Niin, ne olivat ne kilpailut, missä tulostaululle räpsähti ensin superaika 12,69. Neziri ja valmentaja Ihamäki aavistivat, että aika ei voi pitää paikkansa ja videoanalyysin jälkeen totuus paljastuikin. Kyse oli käsiajasta, joka päättyi lopulta tilastokirjoihin muodossa 12,7h.

– Pyysin valmentajaani Jussia kellottamaan ajat videolta heti päästyämme takaisin majapaikkaamme ja luotin hänen kelloonsa enemmän. Halusin myös tämän asian julki, jotta se ei aiheuttaisi turhaa mielipahaa kesällä, kun tämä ennätys ei jatkuvasti rikkoutuisikaan. Kyllähän siinä vähän harmitti, kun ehti maistella tuota aikaa, Neziri myöntää.

Harvinaista rehellisyyttä. Moni urheilija ja valmentaja olisi pitänyt suunsa kiinni ja jäänyt leijumaan huipputuloksen aalloille. Samojen kilpailujen alkuerässä syntyi virallinen tulos 13,25, mikä ei kuitenkaan kunnianhimoista urheilijaa tyydyttänyt.

– Olihan se varmasti paras kauden avaukseni ja oli kuitenkin vasta huhtikuu. Ei se silti millään tavalla tyydytä, mutta tilanne oli se, että lähdin leirille vielä täysin peruskuntokauden pohjalta, joten siihen nähden se oli ihan hyvä suoritus ja antoi varmasti siksi hyvää viitettä kohti kesää.

Keskittyminen aidoissa

Hallikaudella Neziri kellotti ennätyksensä sekä 60 että 200 metrin sileillä matkoilla. PB:t ovat nyt 7,37 ja 24,15. 200 metrin ennätys parani liki puoli sekuntia, joten aikooko Neziri keskittyä aitojen lisäksi kesällä myös sileille matkoille?

– Pidän sileän juoksusta ja koen, että voisin siinä pärjätä myös ihan hyvin. Kuitenkin täytyy keskittyä juoksemaan aitoja, joten sileät matkat saavat jäädä edelleen vähemmälle. Porin Kalevan kisoissa kuitenkin olisi tarkoitus tykittää myös sileä 100m.

Suomalaisurheilijoita on käynyt Yhdysvaltain yliopistoissa opiskelemassa jatkuvasti. Harva on onnistunut, mutta hyvä esimerkki sellaisesta on Jussi Kanervo, joka on hilannut 400 metrin aitaennätystään Etelä-Carolinan yliopistossa viettämänsä kahden vuoden aikana alaspäin sekuntitolkulla. Kanervo on päässyt huippuvalmentaja Curtis Fryen valmennukseen ja ennätys kirjoitetaan jo lukemin 49,78. Nyt kun Nezirillä on hyvät kokemukset Yhdysvalloista, houkuttaisiko – ja ennen kaikkea kannattaisiko – lähteä stipendiaatiksi USA:an? Ottajista ei pulaa olisi.

– Totta kai mieli tekee sinne uudestaan. Olisi hauskaa päästä joksikin aikaa mukaan johonkin aituriporukkaan, jotta näkisi heidän treenaamistaan. En kuitenkaan ole pohtinut siirtymistä kokonaan jenkkeihin.

– Hyviä puolia sinne muuttamisessa olisi tietenkin kokemus. Se antaisi viitteitä varmaan myös omista puutteista ja vahvuuksista. Heillä on siellä kova keskinäinen kilpailu, johtuen treeniryhmistä, joten myös siitä voisi olla apua. Huonona puolena koen, että siellä välttämättä urheilijaa ei ehditä seuraamaan niin paljon yksilönä, jolloin loukkaantumisriski kasvaa, Neziri sanoo.

Lauri Hollo