Therese Johaugin dopingtapaus on puhuttanut hiihtomaailmaa enemmän kuin mikään viime viikkoina.

Erilaisia asiantuntijoita on marssitettu mediaan kertomaan mielipiteitään. Jokin aika sitten kaksi dopingiin erikoistunutta urheilujuristia kommentoi tilannetta täysin eri ääripäistä; toisen mielestä Johaugin pitäisi saada anabolisista steroideista normaalisti langetettava neljän vuoden kilpailukielto, toisen mielestä hän saattaisi selvitä varoituksella, koska syyllinen oli Norjan hiihtojoukkueen nyt jo erotettu lääkäri.

Olen koko ajan pelännyt, että Johaug pääsee luikertelemaan kärystään samanlaisesta porsaanreiästä kuin Martin Johnsrud Sundby, joka sai astmalääkkeiden käytöstä täysin naurettavan kahden kuukauden rangaistuksen, jonka hän sitä paitsi kärsi kesällä.

Nyt näyttää onneksi siltä, että Johaug saa ansionsa mukaan. IS:n uutinen kertoo, että kansainvälinen hiihtoliitto aikoo ottaa tiukan linjan tapauksessa. Jos Norjassa Johaug saa vapauttavan tai lievän tuomion, FIS vie sen WADA:n tai kansainväliseen urheilun vetoomustuomioistuimen CIS:in käsittelyyn. Tietojen mukaan näin tapahtuu siinäkin tapauksessa, jos Johaug saa vain vuoden kilpailukiellon.

Doping on aina dopingia, tuli se elimistöön mistä tahansa. Joku voi pitää Johaugin selityksiä lieventävinä asianhaaroina, mutta on naurettavaa väittää, ettei kukaan huomannut kyseisen huulirasvan – josta kaikki sai alkunsa – sisältävän kiellettyä ainetta, se kun oli pakkaukseen hyvin selkeästi merkitty. Ihan yhtä säälittävää oli sysätä vastuu lääkärille ja erottaa hänet. Se oli norjalaisten epätoivoinen yritys luoda lieventävä asianhaara. Sitä se ei kuitenkaan muuta, että urheilija on aina vastuussa, mitä kehoonsa laittaa.

Itse en usko hetkeäkään mihinkään huulirasvaselityksiin. Johaugin meno ladulla on ollut jo vuosia sellaista, josta tulee heti mieleen takavuosien väsymätön latujuhta Johan Mühlegg, joka oli aikansa täysin ylivoimainen, kunnes kärähti EPO:sta.

Fakta on, että Johaug kärähti anabolisista steroideista, joista kuuluu lähtökohtaisesti langettaa neljän vuoden kilpailukielto. Jos tuomio on kaksi vuotta, on lieventäviä asianhaaroja löydyttävä. Niitä ei mielestäni ole esitetty, edes Johaugin kyyneleet eivät ole sellaisia. Joten pulinat pois ja neljän vuoden kakku.

Norjalaisia huippuhiihtäjiä ei ole kärynnyt vuosikausiin, mutta nyt jo kaksi lyhyen ajan sisällä. Siksi on erittäin mielenkiintoista nähdä, miten se vaikuttaa norjalaisten vauhtiin ladulla, kun maailmancup alkaa. Kuinka pärjää mieshiihtoa dominoinut Sundby ilman astmalääkeitään? Ja yhäkö naisten kärjessä on 4-5 norjalaista kaukana kaikkien muiden edellä? Uskallan veikata, että jostakin kumman syystä norjalaisen hiihdon taso kokee tällä kaudella vähintään pienimuotoisen takapakin, jos ei nyt totaaliromahdusta.

LAURI HOLLO