Rion olympialaiset 2016 olivat viimeinen pisara.

Naisten seitsenottelun maailman huippunimiin lukeutuva Katarina Johnson-Thompson teki Rion jälkeen radikaalin ratkaisun. Brittinainen jätti turvallisen elin- ja harjoitteluympäristönsä Englannissa, vaihtoi valmentajaa ja muutti Ranskaan Montpellieriin kehittymään.

Ennen Ranskaan muuttoa Johnson-Thompsonilla oli pari vuotta erittäin vaikeaa. Vuoden 2015 MM-kisoissa hän jäi seitsenottelun pituudessa ilman tulosta. Riossa heittolajit epäonnistuivat ja voittajasuosikkeihin rankattu nainen oli vasta kuudes.

The Telegraph-lehdelle antamassaan haastattelussa Johnson-Thompson myöntää, että Rion jälkeen edessä oli iso muutos. Oli aika tehdä valtava uhraus.

– En vain halunnut kokea sitä samaa enää, sanoo Johnson-Thompson.

Eroaminen entisestä valmentajastaan Mike Holmesista oli vaikeaa ja surullista, sanoo Johnson-Thompson. Ranskalaistrio Bertrand Valcin, Jean-Yves Cochand ja Bruno Gajer vastaavat tänä päivänä 24-vuotiaan britin kehittämisestä kohti maailman kärkeä.

Johnson-Thompsonin mukaan harjoittelu onkin muuttunut erilaiseksi. Holmes perusti treenaamisen pitkäkestoisiin usean lajin harjoituksiin, kun nyt idea on vetää lyhyempiä ja terävämpiä sessioita.

– Treenasin viime vuonna neljä kertaa viikossa ja harjoitussessiot olivat kolmen tai neljän tunnin pituisia sisältäen kolmea eri seitsenottelun lajia. Tänä vuonna harjoittelen vain yhden lajin tekniikkaa per harjoituskerta. Sitten menen kotiin lepäämään ja tulen ehkä treenaamaan vielä jotain muuta. Bertrandin valmennusfilosofiassa mieli ja keho eivät pysty keskittymään kovin pitkää aikaa.

Johnson-Thompson kokee hyötyneensä uudesta treenimenetelmästä. Lontoon MM-kotikisoissa elokuussa nähdään brittinaisen todellinen kehitys. Edessä siintävät toki myös olympialaiset.

– Unelmani eivät ole hautautuneet. Minulla on vielä mahdollisuus voittaa olympiakultaa, ehkä kaksikin mahdollisuutta. Ehkä minusta ei tule seitsenottelun kolminkertaista olympiavoittajaa, mutta voin silti voittaa olympiamitalin.