Oulun Hiihtoseuran Riitta-Liisa Roponen voitti naisten 10 kilometrin vapaan hiihtotavan Suomen mestaruuden Jämillä. Toiseksi sijoittui Vieremän Koiton Kerttu Niskanen ja SM-pronssille hiihti Ikaalisten Urheilijoiden Krista Pärmäkoski.

Kisa hiihdettiin väliaikalähtönä viiden kilometrin lenkillä, jossa oli kokonaisnousua 188 metriä. Roponen voitti kisan ajalla 28.02,7. Parhaimmillaan naisella oli kisassa turvallinen kahdenkymmenen sekunnin johto, mutta maalissa voittomarginaali oli 1,2 sekuntia.

– Ei kellään ole taktiikkana, että johdetaan eniten alussa ja sitten lähtee tippumaan. Tänään oli raskas päivä. Mutta ei se haittaa mitään, jos näin kovassa porukassa voittaa, Roponen kommentoi Maastohiihdon tiedotteen mukaan ja osoitti mitalisteja rinnallaan.

– Mä tykkään Jämin maastoista kyllä, nämä on samanlaiset kuin kotona Virpiniemessä. Koko ajan oli vähän työstämistä hiihto, alusta pitäen puurtamista. Tällaista se on, jotkut päivät ovat helpompia ja jotkut vaikeampia.

Perjantain sprinttikisassa pronssille hiihtänyt Vieremän Koiton Kerttu Niskanen kirkasti mitalin väriä vapaan kympillä.

– Ekalla kiekalla kuulin, että pronssimitalista taistellaan, ja mietin, että taasko se pronssi tulee. Mutta sain toisella kierroksella onneksi kirittyä. Eilen naurettiin, että mun ensimmäinen Hopeasompa-mitali tuli täältä ja sekin oli pronssia, Niskanen repeää hersyvään nauruun.

– Kuulin väliaikoja ja toisella kierroksella kuulin, että koko ajan pystyn napsimaan sekunteja pois, mutta en semmoista loppua saanut, että olisi pystynyt voittaa. Omasta mielestä jaksoin hiihtää hyvin. Täällä on hyvät maastot. Huomista 7,5 kilometrin lenkkiä en ole vielä päässyt kiertämään, mutta kovasti pojat kehuivat, että on herkkua nousua täynnä. Todella kannustettiin, täällä oli loistava yleisö, kun stadionilta lähdettiin ja tuohon ensimmäisen nousun päälle, niin koko ajan oli ihmisiä täynnä. Tällaista se pitää SM-kisoissa olla.

Ikaalisten Urheilijoiden Krista Pärmäkoski sijoittui kolmanneksi.

– En muista, oisinko ollut kymmenen vanha, kun täällä ensimmäistä kertaa hiihdin. Varmaan aloitin tänään aavistuksen liian lujaa, huomasin, että tokan kierroksen alussa painoi sitten aika paljon, mutta en kehdannut aloittaa hirmu hiljaa, kun oli tosi hyvä kannustus ja varmasti oli paljon tuttuja huutamassa ladun varressa. Oli mahtava hiihtää. Lopussa pystyin taas kiristämään, mikä on mulle luontaista, se oli tärkeää, että sitä vauhtiakin löytyy sieltä.