Krista Pärmäkoski paras suomalainen naisten maailmancup-päätöksessä

Maastohiihdon maailmancup-kausi päättyi Holmenkollenin 30 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökisaan. Suomalaisten parhaasta suorituksesta vastasi 16:nneksi sijoittunut Krista Pärmäkoski. Neljä naista hiihti kauden päätöskisassa pisteille.

Suomalaisnaiset ylittivät Holmenkollenin maalilinjan rinta rinnan. Krista Pärmäkoski sijoittui 16:nneksi vain kymmenyksen maajoukkuekaveri Kerttu Niskasta nopeampana. Seuraava suomalaiskaksikko – Anne Kyllönen ja Laura Mononen – ottivat sijat 23 ja 24. Aino-Kaisa Saarinen sijoittui 37:nneksi.

Krista Pärmäkoski sijoittui 16:nneksi jääden 2.56,1 kisan voittaneelle Marit Björgenille. Korvatulehduksesta toipuva Pärmäkoski tuli silkalla sisulla maaliin.

– Eipä siinä voi muuta kuin sanoa, ettei kyllä ollut mikään ihmeellinen kisa. Oli aika työn takana tänään, pakko sanoa, että kunto on romahtanut. Hyvä, että maaliin pääsin. 16 kilometrin jälkeen vasen jalka oli niin puutunut ja viimeisen juoton kokikset pisti mahan niin sekaisin, että vieläkin tuntuu, Pärmäkoski kommentoi
tunti kisan päättymisen jälkeen.

Keskeyttäminenkin käväisi mielessä.

– Kyllä kävi mielessä, mutta ajattelin, että niin kauan kuin jalka tulee alle ja reittä pystyy käskyttämään, niin muu jalka tulee kyllä perässä ja niin pitkään mä hiihdän. Halusin hiihtää maaliin ja ihan ok suoritus, varmaan kunnon mukainen. Suksi oli kyllä loistava, se pelasti tänään paljon.

Yhtä matkaa Kristan kanssa maaliin tulleen Kerttu Niskasen sijoitus Holmenkollenin kolmellakympillä oli 17:s. Niskanen kuului kisan harvoihin suksen vaihtajiin.

– Se tuli siinä varmaan sadan metrin jälkeen mieleen, että milloinka voin mennä vaihtamaan. Ei ollut pokkaa vaihtaa vielä vitosessa, mutta ei tarvinnut yhtään miettiä, että vaihdanko kolmessatoista. Oli huono suksi ja tuhlasin turhaan voimia alussa. Ekan kilometrin jälkeen huomasin, että tulee olemaan vaikea kisa, eikä mitään asiaa kärkeen missään vaiheessa. Tänään oli taistelua alusta loppuun asti. Täällä on mahtava hiihtää: älyttömästi norjalaisia ladun varressa, jotka huutaa ja ne huutaa nimellä, on tosi kisa ja kyllä se tuo fiilistä urheilijoille.

Anne Kyllönen (+4.06,3) sijoittui 23:nneksi. Kyllönen oli kisan jälkeen tyytyväinen saatuaan ehjän suorituksen vapaan kolmenkympin kisassa.

– Mä oli ajatellut ennen kisaa, että jos suksi on vähänkään kilpailukykyinen, niin hiihdän ilman vaihtoja, niin saan ehjän kisasuorituksen ilman että sitä suksirumbaa ja siihen liittyvää miettimistä. Kun suksi oli ihan hyvä, niin hiihdin samalla parilla alusta loppuun. Olen tyytyväinen päivän suoritukseen. Mulla on aika tiukassa ollut nämä matkat. Ei ole kolmessakympissä vaparilla maailmancupista mitään tulosta, kaksi vuotta sitten keskeytin ja nyt pääsin kuitenkin pisteille. Olin niin keskittynyt kisaan, että pystyin sulkemaan yleisön pois, mutta kun lopussa alkoi väsymään ja kuuli yleisön, niin pääsihän siinä huumaan mukaan.

Aino-Kaisa Saarinen kommentoi kisan jälkeen hiihtoaan seuraavalla tavalla.

– Kyllä se oli alusta lähtien ihan myrkkyä koko hiihto tänään. Mulla oli Drammenin sprinttikisasta lihakset siinä kunnossa, ettei luistelusta tullut alusta lähtien yhtään mitään. Sitten vaan yritin taistella, minkä pystyin. Tosi raskas kisa alusta lähtien. Kun lihaksisto on tuollainen, ei luistelusta tule yhtään mitään. Tekniikka on puskemista, eikä hengitystäkään saa tiukalle, kun tekniikka on heikkoa, eikä se vie eteenpäin. Ikinä en ole keskeyttänyt kisaa, tänään kävi mielessä ja ehdin jo miettiä, että voi ei… Rukalla on kolmekymppiä vapaalla, että sekin pitää vielä hiihtää.

Päävalmentaja Reijo Jylhän mukaan sunnuntain kisa meni hiukan alle odotusten.

– Tavoitteena oli kuitenkin yksi nainen kymmenen sakissa. Keli oli tänään sellainen, että yksittäisten urheilijoiden kohdalla oli selvästi vaikutusta myös kalustoeroilla. Vaikka jaksaisi työstää, mutta suksi ei toimi, niin silloin ei voi
pärjätä. Kokonaisuutena on selvää, että luistelussa meillä on vielä selvästi enemmän tekemistä kuin perinteisessä hiihdossa. Luisteluhiihtoa pitää tämänkin kauden jälkeen vielä avata, että saisimme nostettua tason lähemmäs sitä, mitä se on perinteisellä.

Maailmancup-kausi kokonaisuutena meni hiukan alavireisesti.

– Pisteissä jäätiin selvästi parhaista vuosista. Ehkä normaalimatkoilla ollaan lähempänä, mutta sprintissä selvästi vähemmän pisteitä ja se vaikutti kokonaispisteisiin. Yksittäiset hyvät hiihdot, kaikki kärkinaiset hiihtivät
normimatkoilla kuitenkin kymppisakkiin, kertovat, että ollaan lähellä, mutta ei aivan vielä huipulla.