Mäkihypyn moninkertainen arvokisamitalisti Tami Kiuru toivoisi suomalaishyppääjien nousevan takaisin lajin huipulle.

Tami Kiurun aktiiviaikoina oli harvinaista, että podiumille ei kiivennyt suomalaishyppääjää oli kisa mikä tahansa. Kiuru itsekin pääsi juhlimaan olympiahopeaa Torinossa 2006 joukkuekilpailussa ja MM-kultaa Val di Fiemmen MM-kisoissa 2003. Joukkuemäessä tuli hopeaa myös Oberstdorfissa 2005. Henkilökohtaisella tasolla Kiuru hyppäsi Planicassa lentomäessä MM-pronssille.

Nyt Kiuru toimii Lahden MM-kisojen 2017 ja MM-esikisojen kilpailupäällikkönä ja on hieman huolissaan suomalaisten nykymenestyksestä ja sen vaikutuksesta kisojen mielenkiintoon kansan syvissä riveissä.

– Kyllähän se menestys tai sen puute aina vaikuttaa. MM-kisat on tapahtumana niin ainutlaatuinen ja tuo varmasti ihan erilailla fiilistä. Ei kuitenkaan voida järjestelyissä rakentaa vain urheilijoiden menestyksen varaan, vaan paljon pitää töitä tehdä, että mielenkiinto herää. Urheilijat ja menestys on iso osa sitä, mutta oheistuote on koko ajan entistä tärkeämpi. Ei voida mennä enää perinteisellä pelkällä urheilijoiden varaan rakennetulla kaavalla, Kiuru kertoo SuomiUrheilu-sivustolle.

Kiuru toivoo, että suomalainen mäkihyppy nousee aallonpohjukasta. Oikotietä onneen entisellä mäkikotkalla ei ole.

– Sinänsä kyllähän sitä aina toivoo, että Suomi menestyy, oli laji sitten mikä tahansa. Suoranaisesti on vaikea sanoa, mikä siellä on vikana tai lähteä kommentoimaan, kun ei itse enää ole mukana lajissa niin tiiviisti. Onhan tietysti junnumäärät paljon pienempiä nykyään kuin esimerkiksi silloin, kun itse olin junnu. Ymmärtääkseni junnuja on saatu kuitenkin lisää lajin pariin kuin mitä siellä jossain välissä oli. Ja vaikka siellä ei nytkään ole valtavaa massaa, mutta löytyy muutamia todella hyviä lupauksia, Kiuru toteaa.

Tällä(kin) kaudella mäkihypyssä on paljon puhuttanut hyppypukujen kanssa pelailu. Harri Ollikin hylättiin sääntöjen vastaisen puvun takia maailmancup-avauksessa Klingenthalissa.

– Hyvä, että uusi sääntö tuli. Jättää pelaamisen pois. Urheilijat kyllä tietävät tasan tarkkaan onko puku sääntöjen mukainen vai ei ja ovat itse vastuussa siitä. Välineet kuitenkin pyritään viemään rajoille saakka, että niistä saadaan kaikki hyöty irti. Sama pätee kaikkiin lajeihin huippu-urheilussa kun viimeisiä millejä ja sekunteja koetetaan saada irti. Se on melkoista tasapainoilemista.

Pasi Heikkilä