On suorastaan uskomatonta, että 26-vuotias Henri Kontinen pelaa parhaillaan ATP-finaaliturnauksessa parinsa John Peersin kanssa. Mukana on maailman kahdeksan parasta nelinpelinparia.

On jokseenkin irvokasta, ettei Kontisen saavutusta hehkuteta likikään yhtä paljon kuin Jarkko Niemisen saavutuksia aikoinaan. Nieminen oli parhaimmillaan kaksinpelin ATP-listalla sijalla 13. Mutta itse asiassa hän oli vain hyvin vähän aikaa kärkisijoilla; vain kolmena vuonna Niemisen sijoitus listalla kauden päätteeksi oli 30 parhaan joukossa. Pääasiassa hän sinnitteli sijan 50 tuntumassa, välillä paremmin, välillä heikommin. Turnausvoittoja tuli koko uralla kaksi, Grand Slameissa kolme puolivälieräpaikkaa.

Kontinen on nyt nelinpelaajien listalla kymmenes. Hän on voittanut nelinpelissä jo 12 turnausta. Ja nyt hän pelaa ATP-finaaliturnauksessa, mikä alkoi heti loistavalla voitolla. Ei olisi mikään ihme, vaikka Kontinen-Peers olisi finaalissa, tai jopa voittaisi koko turnauksen.

Kontisen mediahuomio on kuitenkin murusia siitä, mitä oli Jarkko Niemisen vuosikausia – silloinkin, kun hänen pelinsä ei kulkenut. Miksi? Osin siksi, ettei nelinpeliä ainakaan meillä Suomessa arvosteta samalla tavalla kuin kaksinpeliä. Kuitenkin lajin huipulla pelaajia on molemmissa pelimuodoissa lähes yhtä paljon. Kaksinpelissä on tänä vuonna ATP-pisteitä saavuttanut 2083 pelaajaa, nelinpelissä heitä on 1739.

Mielenkiintoista nähdä, aletaanko Kontista viimein hehkuttaa, jos hän parinsa kanssa voittaa kauden päätösturnauksen? Syytä olisi. Eikä muuten ole osunut silmään ainakaan vielä sellaista asiantuntijaspekulaatiota, missä Henri Kontisen nimi olisi mainittu pohdittaessa Vuoden Urheilija -valintaa.

Nelinpelin ATP-finaaliturnauksen voitto tai finaalipaikka olisi paljon kovempi juttu kuin Niemisen 13. sija rankingissa. Kaikki kunnia toki Niemiselle, hän teki fantastisen uran – mutta pikkuhiljaa myös Kontinen ansaitsisi huomion, joka hänelle kuuluu.

LAURI HOLLO