Kansainvälisen hiihtoliiton päätös valittaa Therese Johaugin naurettavasta 13 kuukauden dopingpannasta oli ainoa oikea ratkaisu.

FIS olisi menettänyt kasvonsa ja uskottavuutensa, jos se ei olisi tehnyt valitusta. Norjalaisilla ei voi olla eri sääntöjä kuin muilla.

Kokonaan toinen asia on, mitä urheilun välitystuomioistuimesta CAS:ista tulee aikanaan. Joskus päätökset jäävät mietityttämään. Se nyt lienee selvä, ettei Johaugin panna ainakaan lyhene. Mutta tuleeko kaksi vuotta, siinä kysymys?

Neljää vuotta ei tule, mutta kaksi pitäisi Johaugin pois laduilta Etelä-Korean olympialaisista 2018. Se olisi riittävä muistutus siitä, että näillä asioilla ei voi leikkiä – eikä olla huolimaton, oli se sitten tahallista tai tahatonta.

Moni huippuhiihtäjä ja -vaikuttaja ei ole ostanut edelleenkään Johaugin huulirasvaselitystä. En minäkään. Mielenkiintoista on, ostaako CAS.
Vaikka ostaisi, se ei edelleenkään poista sitä faktaa, että käry kävi. Ja vielä rotevimman osaston aineesta. Teknisesti pitäisi olla sivuseikka, mitä kautta aine elimistöön kulkeutuu.

Moni uskoi FIS:ssä olevan niin hyvä norjalaismiehitys, että valitusta ei näy, ei kuulu. Valitus osoittaa, että kansainvälinen hiihtoliitto haluaa lähettää juuri oikeanlaisen viestin urheilijoille. Toivoa sopii, että CAS ottaa kapulan sujuvasti vastaan ja jatkaa samaa viestiä antamalla Johaugille ansaitsemansa tuomion.

Koko norjalaisten itse järjestämä kuuleminen ja tuomioistuin oli arvotonta teatteria, farssin ja tragikomedian surkeasti epäonnistunut kombinaatio.

Lauri Hollo