Kansainvälinen olympiakomitea KOK odottaa parhaillaan lajiliitoilta uudistusehdotuksia vuoden 2020 kesäolympialaisiin Tokioon.

Jo nyt kesäkisat ovat paisuneet järjettömäksi möhkäleeksi, jossa on lajeja käsittämätön määrä. Juuri tästä syystä entistä harvemmalla maalla on mahdollisuus edes miettiä olympialaisten hakemista.

[nosto tasoitus=”oikea”]En ymmärrä, mikä hinku KOK:lla on uudistaa lajeja koko ajan. Tai siis ymmärrän, mutten hyväksy; raha ratkaisee ja mediaseksikkäitä napakoita TV-lajeja on ilmeisesti saatava mukaan.[/nosto]

Itse kannatan vain perinteisiä lajeja. Mutta olenkin vanha jäärä.

Jo nyt mukaan on otettu esimerkiksi kiipeily, uusia esityksiä ovat uimahypyt liki 30 metristä ja yhteen koriin pelattava 3 vastaan 3 koripallo. Ja monia muitakin lajeja on ehdotettu. Kohta varmaan jo eSports-lajeja…

Toivon todellakin, että KOK:lla on järki sekä päässä että kädessä, kun näitä lajiliittojen ehdotuksia käydään läpi. Muuten olympialaisista tulee eräänlainen friikkilajien sirkus. Ei sellaisia jaksa kukaan katsoa. Tällä vauhdilla olympialaiset muuttuvat sekasikiölajien pelleilyksi.

Jo nyt kesäkisat ovat sellaiset, ettei kukaan normaaleilla avioilla varustettu ihminen pysty enää seuraamaan ja ymmärtämään läheskään jokaista lajia. On toki välillä ihan piristävää katsoa uusiakin lajeja, mutta rajansa kaikella.

[nosto tasoitus=”oikea”]TV-yhtiöt eivät voi määrätä loputtomiin, tehdäänkö uudistuksia vai ei.[/nosto]

Miesten 50 kilometrin kävelyä ollaan vahvasti poistamassa lajiohjelmasta. Olen luonnollisesti eri mieltä. Niissä kilpailuissahan on juuri sitä valtavaa draamaa, mistä olympialiike ja urheilu elää; miehet oksentelevat ja paskovat housuunsa kilpailun aikana, hoipertelevat maaliin tajunnan rajamailla ja yli puolet kärrätään kisan jälkeen pyörätuolissa tiputukseen. Miten vaikkapa kiipeily voisi tarjota samanlaista tunnekirjoa? Olympiaurheilua ei pidä missään nimessä muuttaa liian sisäsiistiksi.

Lauri Hollo