Tällä palstalla SuomiUrheilun toimittajat keskustelevat Pyeongchangin olympialaisten aikana päivän kiinnostavimmista aiheista. Kisojen avajaispäivänä toimittajat Harri Pirinen ja Toni Pönniö ottavat kantaa suomalaisen mäkihypyn nykytilaan.

Pirinen: Moro Toni. Katselitko Pyeongchangin olympialaisten avajaisia.

Pönniö: Tulihan noita taas tavan vuoksi katseltua.

Pirinen: Jäikö jotain erityisen sykähdyttävää mieleen mahtipontisesta juhlasta?

Pönniö: No lähinnä sykähdytti se, että ikinuori Janne Ahonen kantoi ylväästi Suomen lippua.

Pirinen: Siitä tulikin mieleeni: olen sitä mieltä, että Ahonen on suurin yksittäinen syypää Suomen mäkihypyn nykyiseen alennustilaan.

Pönniö: Oho! Miten yksi Suomen kaikkien aikojan mäkihyppääjistä voi olla syypää nykyiseen heikkouteen? Nyt vaaditaan ehkä ihan pikkuisen perusteluja!

Pirinen: Täältä pesee. Ahonen, yksin Ahonen, oli niin pitkään niin hyvä, että Suomen mäkihypyn tilanne näytti ulospäin pitkään valoisalta, kun menestystä ja mitaleja tuli. Tosiasiassa taustalla raaka työ ja myös lajin uusien tuulien mukana pysyminen, toisin sanoen kehitystyö, unohtui Suomessa kokonaan. Sitä satoa korjataan edelleen.

Pönniö: Mielenkiintoinen näkökulma. Pitää kuitenkin muistaa, että Ahonen on tuonut kasvot suomalaiselle mäkihypylle jo pitkään. Ilman häntä olisi voitu jo suunnitella hyppyrimäkien purkamista.

[nosto tasoitus=”oikea”]Ahonen oli yksin niin pitkään niin hyvä, että Suomen mäkihypyn tilanne näytti ulospäin pitkään valoisalta, kun menestystä ja mitaleja tuli.[/nosto]

Pirinen: Niin no, on se tietysti vähän noinkin. Mutta silti väitän, että juuri Ahosen pitkään jatkunut menestys sokaisi Suomessa silmät lajin todelliselta tilalta. Itse asiassa Kihun johtaja Sami Kalaja sanoi minulle taannoin, että Suomessa on aloitettu tämä nyt menossa oleva keihäänheiton kehitysprojekti, ”että ei kävisi samalla tavalla kuten mäkihypyssä kävi”. Siellä on samalla tavalla Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen menestys sokeuttanut urheiluväkeä. Mutta se on kokonaan toinen juttu. Miten luulet Suomen mäkimiesten pärjäävän PyeongChangissa?

Pönniö: Veikkaan että parjaamasi Ahonen on 15 parhaan joukossa normaalimäessä.

Pirinen: Eieieiei! Sinäkin ymmärrät minut väärin, kuten yleensä melkein kaikki muutkin. En missään nimessä parjaa Ahosta. Minähän nimenomaan kirjoitin, että hänen menestyksensä on iso syy nykytilaan. Ahosen ura on niin huikea, ettei sitä edes voisi mitenkään parjata. Paitsi että: oletko lukenut niitä juttuja, joissa Ahonen kertoo, että viime vuosien sijoitusten takia hän on saanut aika lailla kuraa niskaansa? Jotenkin tämä on niin surullisen suomalaista. Vai mitä mieltä olet: onko meillä tai kansalla ylipäätään oikeutta parjata ja arvostella ketään urheilijaa?

Pönniö: Okei okei, selvä homma. Noissa jutuissahan paljastuu, että suomalaiset janoavat menestystä, eivätkä voi ymmärtää, että nykyisin muuallakin kuin meillä harrastetaan urheilua, toisin kuin ennen sotia.

[nosto tasoitus=”oikea”]Suomalaiset janoavat menestystä, eivätkä voi ymmärtää, että nykyisin muuallakin kuin meillä harrastetaan urheilua.[/nosto]

Pirinen: Loistava kiteytys! Tämä on muuten iso paradoksi. Suomessa kansa janoaa menestystä, mutta kun tulee puhe urheilun rahoituksesta, ollaan sitä mieltä, että omillaan saisivat pärjätä. Ja aina arvokisojen aikaa kuulee sitä iänikuista ja virheellistä itkua, että siellä ollaan turistimatkalla veronmaksajien rahoilla. Kun ei olla. Juuri eilen muuten olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski sanoi MTV3:n Tulosruudussa, että Sveitsissä oli päätetty 30 miljoonan euron lisäämisestä urheiluun, jotta pysyttäisiin edes nykyisellä tasolla. Siinä vähän perspektiiviä!

Pönniö: Suomi ei varmaan pysty samaan kuin Sveitsi, mutta keskustelua on käytävä, miten täälläkin pysyttäisiin edes nykyisellä tasolla. Jos rahaa ei löydy jostakin lisää, niin jatkossa turistimatka-valitukset taatusti kasvavat.

[nosto tasoitus=”oikea”]Siellä sitä taas ollaan turistimatkalla veronmaksajien rahoilla.[/nosto]

Pirinen: Totta. Oletko muuten huomannut saman, että mäkihyppääjät saisivat jopa enemmän kuraa niskaansa kuin muut urheilijat keskimäärin? No, se johtuu tietysti siitä, että ennen Suomi oli lajin huippumaa, ja odotukset nousivat Nykäsen, Niemisen, Ahosen ja kumppanien hyppyjen tavoin pilviin.

Pönniö: Joo, kansan tuntuu tosiaan olevan vaikeaa hyväksyä, että asiat ovat muuttuneet.

Pirinen: Mutta hei, vielä noihin menestysodotuksiin. Veikkaat, että Ahonen on normaalimäessä 15 parhaan joukossa. Mutta mites muut? Karsinnan tulokset ovat, ketään parjaamatta, suomalaisittain melko murheelliset: Andreas Alamommo 35., Ahonen 37., Antti Aalto 42. ja Eetu Nousiainen 50:s. Sanoisin, että yksi mies (Ahonen) 15 parhaan joukossa ja kolme toisella kierroksella, on lähtökohtiin nähden hyvä suoritus. Vai onko?

Pönniö: Sehän olisi erinomainen suoritus, jos miettii miten kausi on tähän mennessä mäkimiehiltä sujunut. Maailmancupissa ei sijoituksilla ole liiemmin juhlittu.

[nosto tasoitus=”oikea”]Haukkukaa vaikka valmentajia, urheilujohtajia, Amerikan presidenttiä tai meitä.[/nosto]

Pirinen: No niin. Kerrotaanpa tässä ja nyt kansalle, että yksi suomalainen 15 parhaan joukossa ja kolme toisella kierroksella on erinomainen suoritus. Eikä haukuta niitä hyppääjiä, he tekevät taatusti parhaansa. Haukkukaa mieluummin vaikka valmentajia, urheilujohtajia, Amerikan presidenttiä tai meitä. Tai Janne Ahosta – kun oli liian pitkään liian hyvä.

Pönniö: Näin me tehdään. Vaikken tuota sun provoasi Ahosesta ihan täysin allekirjoitakaan…