Suomalainen pika-aituri Noora Toivo harmittelee yleisurheilijoiden rajallisia resursseja keskittyä ammattinsa harjoittamiseen.

Toivo kirjoitti aiheesta blogissaan artikkelissaan “Olisinpa ammattiurheilija”. Portugalissa leireilemässä ollut Toivo huomasi, että esimerkiksi ranskalaisten urheilijoiden tukiverkosto on huomattavasti laajempi kuin suomalaisten.

– Noin sadan ranskalaisen porukka valloitti Monte Gordon. Mukana oli urheilijoita, valmentajia, fyssareita ja hierojia. Sanotaanko, että näin suomalaisen yleisurheilijan silmin oli meno ihan hivenen eri luokkaa. Meikäläisillä on vain satunnaisesti varaa ottaa valmentaja mukaan edes yhdelle leirille (toki omaa tilannetta helpottaa se, että valmentaja on isäpuoli), puhumattakaan huoltojoukoista, Toivo toteaa.

– Siinä vaiheessa, kun puhuin erään Hollannin isoimman jalkapalloseuran junnupelaajien fyssarille, alkoi jo alahuuli väpättää. Hän kertoi 11-vuotiaista, jotka tekivät 10 000 euron sopimuksia Niken kanssa ja 16 kesäisistä pelaajista, jotka keräsivät 170 000 euron vuositiliä. Sanotaanko, että yleisurheilussa voidaan surullisen usein käyttää sanaa puuhastelu, Toivo harmittelee.

28-vuotias Toivo kertoo olevansa nyt lähimpänä “ammattiurheilijaa” uransa aikana. Resurssit ovat silti todella niukat.

– Toki tästä omasta yhtälöstä uupuu sellainen melko monelle muun lajin edustajalle tuttu asia, kuin palkka. Yksi pitkäaikainen tukija ja seura auttavat rahoituksen kanssa, mutta muun elämän kulut hoidan itse säästöillä ja hyvin hajanaisilla työprojekteilla. Kelan asumistuki auttaa paljon. Mutta tämä on oma valinta ja tätä lajia ei todellakaan sen massin, fygen ja pätäkän takia tehdä, Toivo paaluttaa.

Toivo on napannut aikuisten sarjassa seitsemän SM-mitalia.

Urheilijan kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan täältä.