Kun rintauimari Ida Hulkko siirtyi vuonna 2017 Mikkelistä Jere Jänneksen valmennukseen Tampereelle, suoritustaso lähti nopeasti nousuun. Sama kävi uudestaan kevät-kesällä 2019 vaikean Floridan yliopistovuoden jälkeen Jänneksen valmennuksessa. Mitä tarkoittaa Team Hulkon filosofia ”tosissaan, mutta ei totisesti”? Mihin tämä positiivisuutta huokuva urheilija-valmentaja -kaksikko on matkalla?

Ida Hulkko palasi heinäkuussa työnteon pariin yhdessä valmentajansa Jere Jänneksen kanssa. Matka kohti Tokion olympialaisia jatkuu. Koronan mullistama poikkeuksellinen kevätkausi huipentui kesäkuussa rintauinnin pitkän radan 50 ja 100 metrin Suomen Ennätyksiin ja Tokion olympialaisten A-rajan alitukseen.

– Nyt ei auta muu kuin jatkaa kovaa reeniä ja nauttia jokaisesta hetkestä kohti kesää ja Tokiota 2021, Hulkko miettii.

– Sinällään FINA:n päätös (kansainvälisen uimaliiton jälkikäteen A-rajan alittamisen hyväksyminen) ei päivittäiseen tekemiseen vaikuta, edelleen jatketaan omaan prosessiimme ja huonoon huumoriin luottaen, Jännes säestää.

Koronepidemian vuoksi tulevan syksyn kilpailukalenterissa on toistaiseksi merkittynä vain lyhyen radan SM-kilpailut joulukuussa Espoossa. Kansainvälisiä kilpailuja Hulkon leirissä mietitään vallitsevassa tilanteessa hyvin tarkkaan. Viimesyksyisen maailmancupin osakilpailuvoiton puolustaminen on epävarmaa, sillä myöskään FINA ei ole vahvistanut kilpailukalenteriaan.

Arkitekemiseen epävarmuus ei kuitenkaan vaikuta. Kaikki tekeminen tähtää olympiamatkaan eli 100 metrin rintauintiin ja Tokion olympialaisiin.

– Kyllä se toinen vinsta (50m) on se iso teema edelleen. Niin, että se tulee loppuun saakka yhtä hyvin. Nyt kun keväällä treenattiin pelkästään kahdestaan, opittiin uusia asioita, miten se nopeuspuoli sieltä löytyy myös 100 metrille, Jännes kertoo lähitulevaisuuden suunnitelmista.

Tekniikkaharjoittelussa uusia ärsykkeitä etsitään rohkeasti. Kuitenkin niin, että tekniikkaa uudistetaan kausittain aina maksimissaan kolmen uuden teeman ympärillä. Heikkouksia lähdön ja käännösten osalta työstetään edelleen, joskin harjoittelu niissä on hyvällä mallilla.

– Kyllä minä sen lupaan, että jotain erikoista me kehitetään taas (harjoitteluun). Kaikki muut ”huutaa”, että nyt on niin hyvällä mallilla, ettei kannata sotkea mitään. Se on minulle kuin vaade, että tehkää jotain muutosta. Se on mielestäni niin väärä ajattelutapa, että lähdetään tyytymään siihen, mitä on saavutettu, Jännes avaa omaa ajatusmaailmaansa.

Missä potentiaali on 100 metrillä?

– Pelkästään sillä, että siinä on kova kilpailutilanne ja saa oikeanlaisen latauksen niin sen kolme-neljä kymppää (sekunnin kymmenystä) Ida siitä ottaa, Jännes arvioi hetkeäkään epäröimättä.

– Koen, että 100 metrillä minun on helpompaa parantaa. Olen aina uinut vinstaa (50 metriä, päämatka) ja siksi koen, että 100 metrillä olen aina musta hevonen eikä kukaan oleta mitään, Hulkko komppaa.

Ulos luterilaisesta kärsimysopista

Kevät 2017. Hulkko koputtaa Jänneksen valmentajakopin ovea viikko sen jälkeen, kun on siirtynyt TaTU Tampereen uimariksi Mikkelin Uimaseurasta.

– Jere. Meillä on ongelma. Minulla on treeneissä kivaa, ei tämä voi kehittää, Hulkko epäröi.

Tapaus kuvastaa, millaisen uimarin Jännes valmennettavakseen sai.

– Luterilaisen kärsimysopin oppilapsi. Pohjat oli hirveän kovat, mutta ei ollut mitään kykyä ottaa itsestä tehoja irti. Idan ajatus oli, jos ei satu, ei voi kehittyä, Jännes muistelee ja jatkaa.

– Tätä ajatusmaailmaa me lähdettiin muuttamaan. Meillä kaikki perustuu siihen, että pitää olla kivaa ja tekemisestä pitää nauttia.

Positiivinen ilmapiiri oli näkynyt myös ulospäin, kun Ida oli etsinyt itselleen uutta valmentajaa ja ympäristöä treenata.

– Olin kiertänyt alkuvuodesta 2017 ympäri Suomea hakemassa ärsykkeitä, treenaamassa ja keskustelemassa eri valmentajien kanssa. Jeren touhu oli näyttänyt ulospäin positiiviselta, treeneissä tekeminen oli ollut hyvää ja muutamien treenien jälkeen uskalsin sitten kysyä, alkaisiko hän valmentaa minua, Hulkko muistelee.

Hulkon suoritustaso lähti Jänneksen valmennuksessa nopeaan nousuun. Treeneissä uitiin lähes kaikki pääsarjat omaa lajia eli rintaa, mikä oli täysin poikkeuksellista ja positiivinen muutos siihen, mihin Hulkko oli tottunut. Rintauinnin tekniikkaa muutettiin paljon ja Jänneksen kuvailemia ”kovia pohjia” alettiin kaivamaan esiin maksiminopeutta ja irtiottokykyä kehittävillä treeneillä.

– Ehkä paras konkreettinen esimerkki on laktaattitasot. Idalta ei vielä hirveästi ollut mitattu laktaatteja, mutta ei ne olleet koskaan nousseet yli 10 (mmol / l). Minä olin sitä mieltä, että sprintterillä ne kyllä pitää nousta. Lopulta sitten jo 2017 syksyllä ne olivat 200 rintauinnin jälkeen jo jossain 22 (mmol / l) tienoilla, mikä on suunnilleen sen verran kuin mittarit suostuvat sanomaan, Jännes havainnollistaa.

Laktaattitasojen lisäksi myös kilpaluissa alkoi tapahtua, kun Hulkko nousi vuosina 2017 ja 2018 Suomen Mestariksi ja maajoukkueuimariksi. Vuoden 2018 pitkän radan EM-kisoissa hän oli viides.

Kevät 2019. Päätös Hulkon siirtymisestä Floridan yliopistosta ja täyden stipendin eduista takaisin Suomeen on tehty. Vuosi on ollut raskas eikä amerikkalainen tapa valmentaa isoa massaa ole toiminut Hulkon kohdalla.

Jännes tiesi saavansa kotiin ”rikkinäisen” urheilijan, mutta osasi menetellä tilanteessa oikealla tavalla.

– Siinä oli hyvä, että meillä on valmennusringissä Saarisen Anu, joka on ollut Jenkeissä itse ja tullut myös paluupostissa takaisin. Olimme Anun kanssa jo suunnitelleet Idan paluu niin, että ensimmäinen kohtaaminen minun kanssani oli vain lyhyt jutustelu ja Anu tuli treenien jälkeen antamaan vertaistukea. Minulla ei ollut sitä samaa kokemusta kuin Anulla ja Idalla. Se toimi, koska paluu perustasoon kävi melko nopeasti, Jännes muistelee kevät-kesää 2019, joka huipentui Hulkon kohdalla Gwangjun MM-kisoissa 50 metrin finaaliin ainoana suomalaisena.

Palataan vielä täsmentämään kaksikon filosofiaa ”tosissaan, mutta ei totisena”. Tarkoittaako se, että tehdään vähän sinne päin? Että Hulkko on luonnonlapsi, jonka ei tarvitse tuntea kipua treeneissä tai että huippuvauhti löytyy vähemmällä treenaamisella ja hauskaa pitämällä? Ei, ei todellakaan tarkoita. Oikotietä ei ole. Kyse on molemminpuolisesta luottamuksesta ja kommunikoinnista.

– Ajatus on, että jos on hauskaa, niin silloin pystyt tekemään tosissaan, mutta silloin ei tehdä totisesti. Jos tekeminen menee totiseksi, laatu usein tippuu, koska sitä tehdään vain ulkoisen ärsykkeen vuoksi. Meillä tekemisessä on kyse sisäisestä motivaatiosta ja Idan oppimiskyvystä. Viesti menee perille, mitä sanon, ja siirtyy altaaseen, Jännes luettelee.

– Vaikka läppä lentää ja pidetään hauskaa, siinä vaiheessa, kun mennemme altaalle, minä otan eri roolin ja kuuntelen valmentaja Jereä, koska hän tietää tästä hommasta enemmän kuin minä, Hulkko luonnehtii.

– Vastapainona siihen, että hän luottaa minun ammattitaitooni minä tiedän, että Ida Hulkosta tietää eniten Ida Hulkko. Se on oleellinen pointti tässä. Se on sitä luottamusta. Minä luotan siihen, että minulle kerrotaan omista tuntemuksista se viesti, mikä on todenmukainen. Ida taas luottaa siihen, että minä kerron sen, mitä parhaiten osaan, Jännes täydentää.

Tavoitteena podium

Kun maajoukkueuimari Hulkon kanssa keskustelee hänen urasuunnitelmistaan ja tulevista vuosista, hänen puheestaan nousee esiin kaksi asiaa. Urheilijana hän haluaa nauttia matkasta, mutta ammattiurheilussa pitää aina tavoitella myös palkintopallisijoja. Lisäksi Hulkko haluaa rakentaa jo uran jälkeistä elämäänsä.

– En halua olla se urheilija, jolla ei ole mitään. Aloitan syksyllä Tampereen Yliopistossa englannin kielen opiskelun ja olympialaisten jälkeen syksyllä 2021 on tarkoitus aloittaa asepalvelus urheilujoukoissa. Minulle on tärkeää, että on aloittanut jotain ammattiurheilun ohella, Hulkko kertoo.

Uran jälkeistä aikaa Hulkko osaltaan miettii myös ammattiurheilijan arkea eläessään. Tämä vuoden puolella panostusta sosiaaliseen mediaan ja yrityskumppanuuksien kehittämiseen on tietoisesti lisätty.

– En halua ajatella, että esimerkiksi somen tekeminen on taakka vaan matkan varrella opituista asioista voi olla hyötyä uran jälkeenkin. Yrityskumppanuuksia haluamme kehittää, ja raha tietäisi ennen kaikkea mielenrauhaa minulle. Että voi luottaa tähän uraan ja toisaalta, jos tämä kaikki loppuu yllättäen, niin olisi jotain, millä selviää alkuun, 21-vuotias Hulkko miettii.

Vaikka Hulkon urakehitys on ollut kova, arvokisamitalitavoite kansainvälisesti erittäin kilpaillussa lajissa vaatii ison onnistumisen niin arjen puurtamisessa kuin oikeaan aikaan h-hetkellä. Jokainen tähän mennessä käyty arvokisa on tuonut tavoitetta varten arvokasta oppia. Samoin oppia toi viime kevään erikoinen harjoitusjakso, kun vain Hulkolla ja Jänneksellä oli pääsy halliin harjoittelemaan. Kesäkuun kovat SE-ajat voidaan nähdä jatkumona laadukkaasta harjoittelujaksosta.

– Keväällä nähtiin se, että huippu-urheilu ei tunne kompromisseja. Kyllähän meillä kompromissi on jo se, että meillä saattaa treeneissä olla kymmenen uimaria per rata. Vaikka kivaa onkin, että on porukkaa ympärillä. Keväällä myös totuttiin siihen, että minä olen koko aika iholla ja tiedän, missä mennään. Nyt huomio jakautuu kymmenen ihmisen kesken. Siinä on hyödyt ja haittansa, Jännes sanoo.

Siirretään katse kohti Tokion olympialaisten jälkeistä aikaa. Missä on Ida Hulkon potentiaali? Mitä tapahtuu teknisesti ja fyysisesti seuraavien kahden vuoden aikana?

– Fyysisesti koen olevani jo tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Lihasta ei tarvitse tulla lisää, mutta voiman siirtäminen veteen ja ote vedestä voi olla aina parempia. Penkkituloksella ei hirveästi uida, Hulkko miettii fyysisiä ominaisuuksiaan.

– Jos rintauinnin 50 metriä olisi olympiamatka, emme puhuisi 100 metristä. Näen, että luontaiset ominaisuudet on enemmän 50 metrille. Olympialaisten jälkeen siirretään fokusta takaisin 50 metrille ja kyllä tavoite pitää olla podiumilla, Jännes linjaa.

– Kun ammattilaisurheilusta puhutaan, tavoite pitää olla mitaleilla ja siellä haluan itseni nähdä, Hulkko päättää.

Lähde: Suomen Uimaliitto
Kuva: Janne Ahonen

Aiheet Hulkko Ida Muut lajit Uinti