Sopiva kisajännitys antaa suoritukselle viimeisen silauksen ja kuuluu asiaan. Myös kisatapahtumiin kuuluu paljon henkisesti tiukkoja paikkoja, joihin auttaa rutiinin lisäksi luottamus omaan tekemiseen.

Aitajuoksija Lotta Harala sanoo, että kun palaa loukkaantumisen jälkeen kilpailuihin, jännitykseen sekoittuu paljon muitakin tunteita:

– Silloin mukaan tulee epävarmuus ja epävarmuuden tunteiden sietäminen. Siinä ehkä korostuu se, että pitää muistaa miettiä omaa polkua ja omaa kehitystä. Jännitykseen helpottaa, että odotukset ja tavoitteet ovat realistiset, Harala sanoo.

Pikamatkoilla saattaa monesti olla kaksi juoksua vain muutaman tunnin sisään. Jos ensimmäinen menee syystä tai toisesta omasta mielestä huonosti, Harala käsittelee asian nopeasti ja iloitsee pian tulevasta uudesta mahdollisuudesta.

– Siitä vaan sisuuntuu. Pahin ehkä on, että jos ei tapahdu mitään ja juoksee huonosti. Siinä voi tulla pieni epävarmuus takaraivoon. Menen yleensä pettymyksiin täysillä, kovaa ja tunteella, jolloin ehkä myös käsittelen ne nopeammin, teen johtopäätökset ja suunnitelmat jatkoon ja menen eteenpäin.

Jos verkassa tuntuu huonolta, Haralakin kokee hyvän kisavireen luomisen olevan haastavampaa.

– Muistutan itselleni, että vaikka tuntuu huonolta, ei se aina tarkoita, että menisi huonosti. Oma tunne ja fiilis voi välillä ”valehdella”. Viime vuosina olen yrittänyt painottaa itselleni, että teen joka päivä sen mitä sinä päivänä siinä hetkessä pystyn. Joka päivä ei voi olla huippupäivä, se on fakta.

Lähde: Urheiluliitto