Aku Partasen tunteet olivat pinnassa Sapporon helteisen 50 kilometrin kilpailun jälkeen. Yhdeksäs sija oli uran paras arvokisoista. Se oli myös hyvitys viime vuosien arvokisojen pettymyksille ja tulosta nappiin osuneesta vauhdinjaosta.

– Ihan vähän jäin täydellisesti suorituksesta. Kärkisijat eivät olleet kovin kaukana, mutta kyllä minä kaiken sain irti, mitä tänään oli otettavissa, Partanen kertaili ääni väristen hetimiten kilpailun jälkeen.

Viisi vuotta sitten Rio de Janeiron olympialaisissa Partasen menon keskeytti lonkkakipu, 2017 MM-kilpailussa tuli hylkäys, 2018 EM-kisoissa nesteiden imeytyminen sakkasi ja 2019 MM-kisat epäonnistuvat sairastelun takia.

Kun viime kesääkin kiusasi sairastelu ja kuluvan kesän mittaan oli astma -ja allergiamurheita, ilon kyyneleet nousivat Partasen silmiin, kun Sapporon kilpailu onnistui.

– Tätä osaa arvostaa kaikkien vaikeuksien jälkeen, Partanen totesi.

Kilpailun voitti 32 kilometrin jälkeen muilta karannut Puolan Dawid Tomala ajalla 3.50.08.

”Jouduin vähän jarruttelemaan ja kiihdyttelemään”

Partanen käveli pääosan matkaa pääjoukossa ja tuli maaliin ajassa 3.52.39.

– Menojahaluja oli jossain kohdassa liikaakin ja Vallu huuti, että et perkele mene kärkeen, siihen taakse vaan, Partanen kertaili.

Pääryhmässä kävely oli Partaselle uusi kokemus ja kesti tovin ennen kuin hän löysi omaan rytmiinsä sopivat linjat.

– Minulla oli vaikeuksia sovittaa askelia, kun minulla on vähän pidempi askel kuin muilla. Hain omaa paikkaa ja siksi tuntui, että olen aina vähän jäljessä, kun otettiin asemia juotto- ja viilennyspaikoille, Partanen sanoi.

– Jouduin vähän jarruttelemaan ja kiihdyttelemään, mutta kun sitten löysin hyvät linjat, pääsin kävelemään rennosti.

Partanen käveli kilpailun ensimmäiset 25 kilometriä 1.58.16 ja toisen neljän minuutin nopeammin, aivan kuten oli suunnitellut.

– Tulin 35 kilometriin asti hyvävoimaisena. Jos siinä kohtaa on voimissaan, tietää, että loppukin tulee, Partanen sanoi.

Lähde: Urheiluliitto