Kaisa Mäkäräisen ohella toiseksi kirkkain ampumahiihtäjätoivo Mari Laukkanen hakee edelleen vielä hieman itseään. Välillä Laukkanen on osoittanut kuuluvansa maailman huippujen joukkoon, mutta toisaalta häntä on seurannut romahdus.

Laukkanen päätti vuotensa hieman vuoristoratamaisesti, sillä vuoden päätöskilpailussa Pokljukassa hän koki sekä ylä- että alamäen. Sprinttikisasta oli tuloksena kauden paras 11. sija, mutta seuranneesta takaa-ajosta tuli pannukakku.

– Tammikuussa tullaan kovempaa takaisin ja toivottavasti homma toimii paremmin, Laukkanen toteaa.

Laukkasen suorituksia ovat leimanneet ailahtelevaisuus. Kun kaikki naksahtaa kohdilleen – kuten viime kaudella Kontiolahdella hänen ollessaan kolmas – niin hänellä on edellytykset aivan maailman kärkeen. Hiihtovauhdiltaan hän on jo ampumahiihdon kärkiluokkaa, mutta ammunta tökkii. Erityisesti henkisesti.

– Harjoituskaudella olen mennyt paljon eteenpäin ja olen tiedostanut, että kisasuorituksen kanssa minulla on vielä paljon tekemistä. Joudun koko ajan hakemaan sitä. Jännitys aiheuttaa koko ajan pientä varmistelua eikä sitä voi oikein millään harjoitella. Sitä kisatunnetta ei saa harjoituksissa, vaikka kuinka yrittää. Mahdollisuudet on tehdä se hyvä suoritus, mutta se mihin kisasuorituksen aikana pitää keskittyä, niin sen oppii vain tuossa kisassa. Sitä ei pysty harjoituksissa harjoittelemaan.

Ampumahiihtäjien päätähtäimenä siintävät maaliskuussa Kontiolahdella kisattavat MM-kisat. Viime kaudella palkintopallilla lähes kotimaisemmissa kivunnut Laukkanen ei kuitenkaan halua vielä miettiä edessä siintäviä kisoja.

– MM-kisat ovat totta kai tärkeimpänä, mutta kyllä tämä suorituksen rakentaminen on se ykkösasia. Välillä tämä menee näin, että mennään ensin ylöspäin ja sitten tullaan kovaa alas, Laukkanen pohdiskeli.

Aiheet Ampumahiihto Laukkanen Mari Talviurheilu