24-vuotias Matilda Bogdanoff juoksi viime kesänä pika-aidat 13,12. Sen jälkeen hän joutui kuitenkin akillesjänneoperaatioon ja kuntoutus on kestänyt pitkään. Vaikka maksimivauhtinen juoksu onnistui vasta myöhään keväällä, uskoo Bogdanoff järkähtämättömästi alittavansa Pekingin MM-kilpailujen tulosrajan 13,00.

Bogdanoffista saa heti sellaisen käsityksen, että hänessä on poikkeuksellista henkistä vahvuutta. Vaikka ongelmia on riittänyt, hän puhuu kauden tavoitteista ja urastaan aivan kuin mitään ongelmia ei olisi koskaan ollutkaan. Uskonpuutteeseen hänen uransa ei tule taatusti kaatumaan.

– MM-raja on tavoitteeni, mutta en aio edes miettiä sitä alkukaudesta. Kesäkuu tulee menemään treenatessa ja kilpailemiseen totuttautuessa. Heinäkuussa toivon juoksurutiinin löytyvän, jotta elokuuta lähestyttäessä tuloksia alkaa tulla.

Ennätysaika 13,12 syntyi kahteenkin kertaan viime kesänä, mikä tiesi myös valintaa Zürichin EM-kilpailuihin. Siellä syntyi -1,5m/s tuulessa hyvä tulos 13,39, mutta välieräpaikka jäi haaveeksi. Siihen olisi tarvittu tismalleen Bogdanoffin ennätysaika eli 13,12. Vaikka kesä 2014 näyttikin tilastoissa hyvältä, ongelmat alkoivat jo keväällä. Akillesjänne kipeytyi toukokuun etelänleirillä.

– Kipu paheni nopeasti sellaiseksi, etten pystynyt juoksemaan lainkaan. Lopulta jalka saatiin kyllä kivuttomaksi, mutta loppukesästä kipu alkoi vaivata uudestaan. Lokakuussa treenien alkaessa en pystynyt edes hölkkäämään. Jalka kuvattiin lokakuussa ja akillesjänteessä oli krooninen tulehdustila. Melko nopeasti päädyimme puhdistamaan jänteen operaatiossa, Bogdanoff muistelee.

Leikkauksen jälkeen alkoi pitkä ja sinnikäs kuntoutusprosessi.

– Operaation jälkeen treenasin syksyn lähinnä lihaskuntoa ja erilaisia kropan tukiliikkeitä. Pääpainona oli keskikropan ja pakaran vahvistaminen sekä pitojen lisääminen. Aloin hölkätä varovasti ennen vuoden vaihdetta ja tammikuusta lähtien voin sanoa jo juosseeni. Tammikuussa aloitimme peruskuntokauden, jonka myötä vauhdit jatkuivat maltillisina pitkään.

Pitkä tauko maksimivauhdeista

Huilia maksimivauhdeista tuli yli puoli vuotta – niin myös aitatekniikkaharjoituksista. Siltä pohjalta voisi kuvitella olevan mahdotonta ylipäätään juosta kilpaa tänä kesänä moisessa tekniikkalajissa. Bogdanoff ja hänen valmentajansa Anne Suoranta innovoivat kuitenkin erinomaisen paketin korvaavia harjoitteita, joilla jopa maksiminopeutta ja hermotusta saatiin harjoitettua.

– Luotimme siihen, että heikkouksia vahvistamalla pääsemme eteenpäin, vaikka emme pääsisi tekemään samoja asioita kuin ennen. Kuntouttaessa vaaditaan mielikuvitusta, jotta oikeita asioita saadaan tehtyä. Nopeustreenejä teimme esimerkiksi makuuasennossa kuminauhat nilkoissa jalkoja liikuttaen. Tiesimme, että aitatekniikka ja rytmi eivät tule olemaan ongelma. Olen juossut aitoja koko ikäni, emmekä uskoneet aitomiskyvyn katoavan minnekään. Pieni tauko aitomisesta ja uudenlainen treeni tekivät minulle hyvää sekä fyysisesti että henkisesti, Bogdanoff kertoo.

– Maaliskuussa aloin pikkuhiljaa juosta aitoja, ja piikkareilla juoksin ensimmäistä kertaa huhtikuun alussa. Teneriffan leirillä toukokuussa juoksin ensimmäiset aitavedot telineistä oikealla aitakorkeudella.

Siitä on nyt aikaa kuukausi, joten tässä valossa kisakauden avaustulos 13,46 Karjaalla oli erinomainen. Bogdanoffille kilpailulla oli kuitenkin aivan muita merkityksiä kuin tulos.

– Eka kisa tauon jälkeen oli jo lähtökohdiltaan vaikea. Vaikeat olosuhteet tekivät tilanteesta vielä jännittävämmän. En aio jäädä miettimään näitä alkukauden juoksuja tarkemmin vaan olen tyytyväinen että pääsin maaliin asti,

– Kilpailukauden aloittaminen pitkän tauon jälkeen on samaan aikaan hyvällä tavalla jännittävää ja vähän pelottavaa. Tiedän kuntoni olevan keskeneräinen kesän ensimmäisissä kisoissa, joten on yritettävä ensin vain nauttia siitä, että pystyn kilpailemaan. Tuloksia odotellaan myöhemmin.

Seuraavan kerran Bogdanoff kilpailee todennäköisesti sunnuntaina Lahden Eliittikisoissa.

Monipuolinen junioritausta

Bogdanoff voitti jo 14- ja 15-vuotiaana 80 metrin aitojen nuorten Suomen mestaruudet. Mestaruusputki jatkui 100 metrin aidoissa sekä 16- että 17-vuotiaiden sarjassa. Mestaruudet irtosivat myös 19- ja 22-vuotiaiden sarjoissa, joten suora on kovin harvinainen. Eikä Bogdanoff edes keskittynyt tuolloin pelkkiin aitoihin. Juniorien Suomen mestaruus löytyy myös 100 metriltä, pituudesta ja seitsenottelusta. Aitojen mestaruusputken päästä puuttuu vain Kalevan kisojen voitto; plakkarissa on kolmelta viime vuodelta pronssimitalit. Onkin hieman yllättävää, mutta samalla hyvin kuvaavaa, että Kalevan kisojen kirkkaimmat mitalit ovat tulleet sivulajista pituushypystä: 2012 tuli hopeaa ja 2013 kultaa. Viime kesänä Bogdanoff hyppäsi pituutta kaksi kertaa, toisessa niistä syntyi ennätys 624. Se kertoo siitä, että pituushypyssäkin eväitä olisi ties kuinka pitkälle.

– En tehnyt viime vuoden aikana yhtäkään pituustreeniä. Ennen kisaa kokeilin hyppäämistä pari kertaa ja totesin olevani valmis hyppäämään joka tapauksessa. Pituudessa vaadittavat ominaisuudet ovat pitkälti samoja, joita tarvitsen pika-aidoissakin. Hyppytekniikkani ei tietenkään ole loistelias, mutta fysiikalla pääsee jo pitkälle. Luulen, että pituutta harjoittelemalla voisin olla hyvä myös siinä. Tällä tasolla kahden lajin tekeminen on kuitenkin haasteellista. Pidän pituuden hyppäämisestä, joten toivon, että minulla olisi joskus aikaa hypätä sitä enemmänkin, Bogdanoff kertoo.

Mutta nyt on aika keskittyä aitajuoksuun. Vaikeasta vuodesta huolimatta tähtäin on 13 sekunnin alituksessa ja Pekingin MM-kilpailuissa. Jos hyvin käy, ei Nooralotta Neziri ole ainoa suomalainen pika-aituri MM-areenalla. Olisi helppo luoda Bogdanoffin ja Nezirin välille jonkinlaista kaksintaisteluasetelmaa, mutta Matilda Bogdanoff ei pidä Nezirin olemassaoloa sen enempää rasitteena kuin kannustimenakaan.

– En halua ajatella yksittäisiä urheilijoita rasitteina tai kannusteina. Haluan keskittyä omaan tekemiseeni ja kehitykseeni. Siinä mielessä on hyvä, että mediahuomio menee pääasiassa Nooralotalle. Minä saan keskittyä omaan juttuuni rauhassa.

Iso kehitysharppaus

Bogdanoffin kehitysharppa on ollut melkoinen, vaikka hän jo juniorisarjoissa mestaruuksia kahmikin. Vielä 2011 ennätys kirjoitettiin 21-vuotiaana 13,83, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua. Kolmessa vuodessa ennätyksestä putosi 0,71 sekuntia.

– Kova kehitys on tullut kokonaisuuden hallinnasta. Vuoden 2011 jälkeen olen saanut koko elämäni kasattua yhteen paikkaan Helsinkiin ja olemme löytäneet minulle sopivan treenisysteemin. Olen kasvanut urheilijana vahvemmaksi ja saanut itseluottamusta, millä on iso merkitys. Pelkkä oikeanlainen treeni ei riitä koviin tuloksiin. Siihen tarvitaan myös kokonaisvaltaista elämänhallintaa ja henkistä hyvinvointia. Emme mielestäni Annen kanssa ole keksineet harjoitteluun mitään uutta ja mullistavaa. Olemme tehneet asioita, jotka sopivat minulle.

Yksi osoitus kokonaisuuden hyvästä hallinnasta on se, että Bogdanoff opiskelee parhaillaan Helsingin Yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa ja puheviestintää. Opinnot ovat edenneet mukavasti.

– Se on osittain asennekysymys, mutta riippuu myös ihmistyypistä. Itse pidän opiskelemisesta, eikä se yleensä tuota minulle suuria vaikeuksia. Opiskelu tuo hyvää vastapainoa urheilulle. Minusta on tervettä, että elämää on myös urheilun ulkopuolella. Oli se sitten opiskelua tai jotain muuta.

Järkevää puhetta, eikä totisesti jää epäselväksi, etteikö Matilda Bogdanoffilla olisi hänen mainitsemansa kokonaisvaltainen elämänhallinta kunnossa. Jos hän vammoitta säilyy, on lähitulevaisuudessa takuulla mahdollista nousta vielä aivan uudelle tulostasolle. Niin rauhallisen vakuuttavasta ja omaan tekemiseensä uskovasta urheilijasta on kyse.

Lauri Hollo