20-vuotias kolmiloikkaaja Simo Lipsanen on noussut täysin puskista suomalaisen yleisurheilun kärkeen. Juhannuksena Euroopan cupin Superliigassa tärähti komea tulos 16,62.

Kovin moni yleisurheilun seuraaja ei ollut ennen tätä kesää edes kuullut nimeä Simo Lipsanen. Vuosi sitten 19-kesäisenä Lipsanen kolmiloikkasi ihan mukavasti 15,64, mutta Euroopan Superliigassa juhannuksena tauluun rävähti myötätuulitulos 16,62. Ja aika moni joutui kysymään, että kuka pahuksen Lipsanen?

Entisen kolmiloikkaajan Petri Ruotsalaisen valmentama linnunluinen Lipsanen on kehittynyt valtavin harppauksin.16-vuotiaana 12,45, 17-vuotiaana 14,05, 18-vuotiaana 14,78, viime vuonna tuo 15,64 ja tänä kesänä sallituissa oloissa toistaiseksi 16,15. Superliigan jättihypyssä oli tuulta vain +2,3 eli tässä kaverissa on totisesti ainesta mihin tahansa. Kaiken lisäksi nuori mies suorittaa parhaillaan asepalvelusta Santahaminan urheilujoukoissa.

– Tulevaisuuden tavoitteena on hypätä yli 17 metriä ja Suomen ennätys. Tavoitteena on myös päästä kilpailemaan aikuisten arvokisoihin, kertoo lappeenrantalainen vaatimattomasti tulevaisuuden tavoitteistaan.

Terveys kehittymisen takana

Kun kehitys on ollut näinkin huimaa, on pakko kysyä, mistä se johtuu?

– Olen päässyt harjoittelemaan ilman loukkaantumisia. Onnistunut harjoituskausi on mahdollistanut sen, että ominaisuudet ja tekniikka ovat kehittyneet, Lipsanen selvittää.

Juhannuksen Superliigan huippuhyppy ei ollut urheilijalle itselleen lopulta mikään superyllätys. Sen sijaan se oli, että taakse jäi tukku 16,50-16,80 hypänneitä kavereita ja jopa yksi 17 metrin ylittäjä.

– Superliigan kisa yllätti minut positiivisesti. Tiesin kyllä treenien perusteella olevani ennätyskunnossa, mutta kolmas sija yllätti minut kovassa seurassa kuten varmaan monet muutkin.

Tavoitteena EM-finaali

Lipsasen seuraava iso tavoite on edessä tällä viikolla, kun Tallinnassa pidetään 22-vuotiaiden EM-kilpailut. Lipsasen sallituissa oloissa hyppäämä ennätys 16,15 riittää tilastoissa sijaan yhdeksän.

– Nämä ovat minulle ensimmäiset nuorten EM-kisat. Ensimmäinen tavoite on finaalipaikka Tallinnassa.

Suomella on Tallinnassa mukana kolme hyppääjää, Lipsasen lisäksi 16,01 hypännyt 21-vuotias Kristian Pulli sekä samanikäinen 15,53 hypännyt Tuomas Kaukolahti. Herrat miehittävät kolme paikkaa Suomen tilaston TOP4:ssä. Se neljäs on 15,64 hypännyt 19-vuotias Topias Koukkula, joka puolestaan matkaa viikkoa myöhemmin oman ikäluokkansa EM-kilpailuihin Eskilstunaan.

Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että lajissa, jonka SE on kaikista lajeista vanhin – vuodelta 1968 – on meneillään iso nuorten miesten buumi? Selitys on yksinkertaisempi kuin voisi uskoa.

– Lajin parissa on nyt joukko nuoria lupaavia hyppääjiä. Jokseenkin samoilla metriluvuilla olevat hyppääjät saavat aikaiseksi kotimaassa kovia kilpailuja ja se siivittää luonnollisesti hyppääjät parempiin tuloksiin, Simo Lipsanen pohtii.

Täysi panostus urheiluun

Muista urheilulajeista etenkin jääkiekkoa ja raviurheilua seuraavalla Lipsasella on urheilun ohella muukin elämä mallillaan. Hän on parhaillaan suorittamassa asepalvelusta Santahaminan Urheilukoulussa. Syksyllä alkaa metsätieteiden opiskelu Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Vaikka muutakin elämää on, ykkösprioriteetti on nyt urheileminen.

– Panostan urheiluun täysillä ja haluan katsoa mihin omat rahkeet riittävät. Aika näyttää. Neljä vuotta sitten 3-loikasta tuli päälajini. Nuorempana tuli kokeiltua muitakin yleisurheilulajeja, mutta 3-loikasta tuli se laji, mitä on lähdetty kehittämään eteenpäin.

Lipsasen valmentajana toimii entinen kansallisen tason pituushyppääjä ja kolmiloikkaaja Petri Ruotsalainen.

– Petri tietää tästä lajista ja sen harjoittelusta paljon entisenä loikkaajana. Hän panostaa valmentamiseeni tosi paljon ja meidän ajatusmaailmamme käyvät yksiin. Hänellä on koulutus valmentamiseen. Kaiken kaikkiaan Petri on ihan loistava koutsi, Lipsanen kehuu valmentajaansa.

Jonathan Edwards esikuvana

Kolmiloikan ME-miestä Jonathan Edwardsia – joka sivu mennen sanoen muistuttaa kovasti Lipsasta ruumiinrakenteeltaan – esikuvanaan pitänyt nuori mies ei ollut lapsena mikään himourheilija. Liikunnallisuus ja peruskunto syntyivät toista tietä. Juuri sieltä, mistä nykynuorilla yhä harvemmin.

– Olen asunut koko elämäni maalla, joten liikuntaa on tullut jo lapsuudessa tosi paljon. Ennen yleisurheilua en harrastanut muita urheilulajeja. Maatilan töitä on tullut lapsuudesta saakka tehtyä, joten pohjaa urheilu-uralle on ihan sieltä saakka.

– Aloitin yleisurheilun parissa noin seitsemän vuotta sitten. Ennen sitä en harrastanut muita lajeja, vaan aika kului liikunnallisissa merkeissä kotona maatilantöiden ja pihapelien parissa sisarusten kanssa. Liikunnan määrä on kyllä ollut lapsuudessa suuri.

Harjoitusmäärät ovat nousseet vuosi vuodelta, mutta parantamisen ja kiristämisen varaa yhä on, kuten tässä iässä kuuluukin.

– Kaikista miellyttävin harjoitus on lajitreeni (hyppääminen), koska siinä voi nauttia itse lajista. Pitkät ja raskaat kuntopiirit ovat harjoituksina taas sieltä epämiellyttävimmästä päästä.

– Suorituksen sopiva rentous, elastisuus ja nopeus ovat parhaat ominaisuuteni. Voimapuolella on eniten kehitettävää, Lipsanen analysoi.

Lauri Hollo