Tekniikkavirheet, joihin ei ajoissa puututa, ovat Suomen Urheiluliiton pikajuoksuvalmentaja Petteri Jousteen mukaan usein pohjasyy nuorten urheilijoiden loukkaantumisiin ja uran hiipumiseen.

Liki neljän vuosikymmenen valmennuskokemuksella Jouste tietää, että biomekaanisesti oikeiden mallien työstäminen ei ole helppoa ja vaatii hyvät perustiedot.

– Meillä puhutaan tyylistä ja tekniikasta ja ne menevät monesti sekaisin. Ihmiset ovat erikokoisia ja erimallisia ja siitä tulee tyyli. Tekniikka taas on ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan perustuva tapa liikkua biomekaanisesti oikein, Jouste kiteyttää Urheiluliittolle.

– Jos tekniikkaa rikotaan – eli on tekniikkavirheitä, jotka rikkovat kullekin ihmiselle luonnollista toimintaa – eikä sitä korjata, se johtaa loukkaantumiseen.

Esimerkeiksi tavanomaisista pikajuoksutekniikan perusvirheistä Jouste nostaa kierrot suorituksen aikana, notkoselkäisyyden sekä ns. takapotkuisuuden tai vaihtoehtoisesti yliaskelluksen, jossa kontaktia haetaan liiaksi edestä.

– Jos lantio on juostessa kääntynyt väärään asentoon, se tuo paljon painetta alaselkään. Juuri se luonee näitä selän nikamakaaren murtumia, joita nyt tulee. Jos siellä luu nojaa toiseen ja ne hakkaavat toisiaan vasten juostessa, jossain vaiheessa se murtuu, Jouste sanoo.

– Kun juoksua haetaan liiaksi edestä, se johtaa kovaan jarrutukseen ja lihasvaurioon, joka tyypillisesti on etureiden revähdys. Jos näitä tulee, sen pitäisi herättää miettimään. Pikajuoksussa etureiden revähtymiä ei pitäisi tulla ikinä. Etureidet eivät ole lajissa sellaisessa roolissa.