Viime kaudella upeasti hiihtänyt Anne Kyllönen on aloittanut kauden vaisusti. Takaisin A-maajoukkueeseen noussut Kyllönen oli lauantaina vasta 33:s naisten 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa Rukalla. Hän ei lähtenyt lainkaan sunnuntain takaa-ajokisaan.

Kokenut Kyllönen joutui myös Ylen asiantuntijan Toni Roposen huomion kohteeksi urakan jälkeen. Kokeneen hiihtomiehen mielestä Kyllöstä ei pitäisi edes ottaa mukaan maailmancupiin tuossa kunnossa.

– Hän on suomalaishiihtäjistä seitsemäntenä tai kahdeksantena. Maailmancupiin pitäisi lähettää ennemmin nuoria hiihtäjiä ja kokeneet urheilijat ottaa maailmancupiin vasta, kun he ovat selkeästi siinä ykköskategoriassa ja antavat muutakin arvoa joukkueelle, latasi Roponen Ylelle.

Hiihtoliitto oli ilmeisesti eri mieltä, sillä Kyllönen valittiin mukaan Lillehammerin maailmancupiin. Nainen itse kirjoitti omista tunnelmistaan maanantaina Instagram Storiesissa.

– Mietiskelin tuossa aamulla asioita… Miten liian harvoin tulee sanottua myös näin julkisesti kiitos kaikille ihmisille, jotka tukevat, tsemppaavat ja elävät päivittäinkin matkassa omassa urheilija-arjessani! Joka kerta jaksan yllättyä, miten te kaikki tutut ja tuntemattomat otatte minuun yhteyttä viesteillä ja soitoilla tsempataksenne, vaikka epäonnistun tai en ole lähelläkään omaa maksimitasoa. Se tuntuu minusta jopa arvokkaammalta kuin selkään taputus menestyksen hetkellä. Siitä suuret kiitokset, aloitti Kyllönen.

– Tänä vuonan olen saanut myös tutustua Olympiakomitean ja Hiihtoliiton kautta psyykkiseen valmentajaan Robert Päkkiin. Haluan antaa kiitosta myös tätä kautta hänelle! Teet uudistavaa ja esimerkillistä työtä. Lämmin suositus ja kiitos sinulle jo nyt näistä kaikista tähän asti koetuista opettavaisista hetkistä.

– Esimerkkinä voin kertoa, että Robert soitti eilen ja kysyi: ”Mitä sulle kuuluu?” Aika harvassa on ollut elämässä ne kerrat, että soitetaan miltään tahoilta silloin kun on pieniä tai suuria haasteita kysyäkseen, mitä kuuluu. Esimerkki on myös arvo, mitä haluan itse vaalia itse arjessani. Mennään toistemme avuksi juuri silloin, kun kaikki ei ole toisella hyvin. Koska sitä myöten ne voiton ja onnistumisen hetket tuntuvat oikeasti aidoilta yhdessä jakaa. Kiitos vielä Robert!

Tästä Ylen juttu.