Markkasen kommentti: Näin äänestin Vuoden Urheilija –äänestyksessä

Urheilugaalaan ja Vuoden Urheilija 2014 –äänestyksen tuloksen julkistamiseen on aikaa hieman alle kaksi viikkoa. Perinteeksi on muodostunut, että ammattikuntamme – Urheilutoimittajain liiton jäsenet – äänestää vuoden urheilijaksi suuren yleisön mielestä aina väärän urheilijan.

Kuulun kyseiseen liittoon, eli olen äänioikeutettu. En ole äänestänyt joka vuosi, mutta tänä vuonna äänestin. Äänestyksessä kuuluu laittaa kymmenen ehdokasta järjestykseen. Vaikka äänestyksessä pidetään vaalisalaisuutta yllä, olen valmis paljastamaan oman viiden kärkeni.

Äänestyslappu on jo postissa, joten kommenteilla ei voi asiaan enää vaikuttaa, mutta kommentoida toki saa. Olen varma, että ainakin jonkin lukijan mielestä olen äänestänyt väärin, mutta olkaa hyvät:

1. Mikko Ilonen, golf

Suomen kautta aikojen paras golfaaja oli viime vuonna äänestyksen yhdeksäs, mutta tänä vuonna mies kuuluu mielestäni ykköseksi. Irish Openin voitto, Euroopan kiertueen reikäpelin mestaruuskisojen voitto ja paikka maailmanlistan 50 parhaan joukossa ovat sen kertaluokan meriittejä, että Ilonen ansaitsee mielestäni tämän tittelin.

2. Tuukka Rask, jääkiekko

Boston Bruinsin maalivahti palkittiin keväällä NHL:n parhaana maalivahtina. Kyseessä on siis yhden Pohjois-Amerikan suuren palloilusarjan parhaan pelaajan palkinto pelipaikalla, joka on käytännössä yksilöurheilijan paikka joukkuelajissa. Rask on siis käytännössä ollut kuluvan vuoden aikana pelipaikallaan maailman paras. Suomi sai Sotshin olympialaisista pronssia, ja vaikka kisat muistetaan Teemu Selänteen ja monien veteraaniemme jäähyväisistä ja Selänne itse teki maaleja pronssiottelussa, oli Rask läpi turnauksessa Suomen tärkein pelaaja.

3. Lentopallomaajoukkue

Tuomas Sammelvuon suojatit ovat maamme aliarvostetuin ja pienimmän huomion saavutuksiinsa nähden saava joukkue/urheilija. Lentopallo on maailman kolmen suurimman pallopelin joukossa, ja tällaisessa lajissa Suomi meni ensin MM-kisoihin karsintojen kautta, ja tuloksena oli lopulta sensaatiomainen yhdeksäs sija. Matkan päätä ei ole viety saavutettu, vaan seuraava etappi on Rio de Janeiron olympiapaikasta pelaaminen. Suomi ei enää pelaa lajin mahtimaiden joukossa, vaan on yksi niistä. Lentopallomaajoukkue on myös valintani vuoden joukkueeksi ja Sammelvuo vuoden valmentajaksi.

4. Sami Jauhojärvi-Iivo Niskanen, hiihto

On mielenkiintoista, että ehdokaslistalla on tämä kaksikko, mutta myös Niskanen yksilönä. Jos viime talvena oltaisi pidetty hiihdon MM-kisat ja he olisivat voittaneet vastaavan kisan niissä, eivät he todennäköisesti olisi näin korkealla, mutta yksi suuri osa huippu-urheilua on niiden kaikkein kovimpien paineiden sietäminen. Siksi olympiavoitto on aina muita lajin arvokisasaavutuksia arvokkaampi asia. Jauhojärven ja Niskasen olympiakulta vie todennäköisesti heidät Vuoden Urheilijaksi, mutta itse nostan heidät vasta neljännelle sijalle. En osaa sanoa, kuinka tarkoituksellisesti haluan nostaa ykköseksi jonkin maastohiihtoa modernimman lajin edustajia.

5. Valtteri Bottas, F1

Mitä? Eihän Bottas voittanut mitään! Ei niin. Hän oli ”vasta” neljäs F1:n MM-sarjassa, oli kahdessa GP:ssä toinen ja neljä kertaa kolmas. Mutta mutta. Maailmassa on vuosittain vain parisenkymmentä kilpailevaa F1-kuljettajaa, mutta sarja on koko autourheilevan maailman kruununjalokivi, johon jokainen rata-autoilija pyrkii. Siksi Bottas ei ole vain pienen joukon huippu, vaan käytännössä yksi koko kilpa-autoilevan maailman parhaista kuljettajista.

Miltä vaikuttaa? Voin kertoa, että kymmenen erilaisen ja eri lajin urheilijan/joukkueen laittaminen järjestykseen ei ole helppoa. Nämä viisi voisi laittaa aivan hyvin lähes mihin tahansa järjestykseen, eikä rankkaus olisi mielestäsi sittenkään oikea. Tulos saadaan selville tammikuun 13. päivänä.

Toivottavasti vuoden päästä saadaan taas vääntää peistä tästä asiasta niin, että titteliin on tarjolla monia hyvin menestyneitä urheilijoita ja joukkueita. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen