Nimi Ann Sayer tuskin tavalliselle penkkiurheilijalle sanoo juuri yhtään mitään edes hänen kotimaassaan Englannissa. Syytä ehkä olisi, sillä kansainvälisellä tasolla niin kilpakävelyssä kuin soudussa maataan edustanut Sayer joutui taistelemaan tiensä huipulle. Sayer kuoli 15. huhtikuuta 83 vuoden iässä.

Kuvaavaa Sayerin vaikeuksille oli hänen pyrkimyksensä osallistua ensi kertaa virallisiin kävelykisoihin vuonna 1974. Järjestäjät – luonnollisesti miespuoliset – totesivat, etteivät voi estää häntä kävelemästä reitillä, mutta hänen nimeään ja aikaansa ei tulla huomioimaan tuloslistalla. Kisan pronssimitalisti voi kiittää tästä päätöksestä, sillä Sayer käveli kisan kolmanneksi nopeimman ajan.

Sayer oli ensimmäinen brittinainen, joka käveli 100 mailin matkan 24 tunnissa vuonna 1977 ja teki kolme vuotta myöhemmin yhä rikkomattoman ennätyksen: 840 mailin matka Land’s Endistä John O’Groatsiin – eli käytännössä Britannia päästä päähän – kulki ajassa 13 päivää, 17 tuntia ja 42 minuuttia. Tätä nopeammin matkan on sittemmin taittanut kaksi naista, mutta kumpikin juoksi ainakin osan matkasta. ”Metronomi” Sayer käveli.

Sayer oli edustanut Iso-Britanniaa virallisesti kuitenkin jo vuonna 1962 EM-souduissa ja soutu olikin hänen ensimmäinen varsinainen lajinsa ennen kuin kävely nousi sompaan rooliin myöhemmällä iällä. Soudussakin sukupuolien välinen kuilu oli iso, mutta Sayer ylitti sen puoliväkisin.

Uranuurtaja Sayer oli, mutta omien sanojensa mukaan hän ei kuitenkaan varsinaisesti ollut mikään naisten oikeuksien lipunkantaja.

– En ollut aggressiivisesti naisten vapautusliikkeen edustaja. Olin enemmänkin riidanhaastaja, jos jotain. Jos miehet saivat olla pöljiä ja kävellä 24 tuntia, miksemme mekin olisi saaneet? Miksei nainen saisi tehdä sitä, Sayer muisteli The Guardianin mukaan.

Sayer ei tehnyt itsestään isoa numeroa, jonka hän kuitenkin olisi varmasti ansainnut.

– Hän oli ainesta josta imperiumi on tehty, entinen urheilija, urheilutoimittaja ja yksi Lontoon maratonin perustajista Chris Brasher kuvasi jo kauan sitten.