Uusi julkaisu: Dopingvalvonta on kehittynyt uudelle tasolle - paljon muutakin kuin vain testausta

Maailman antidopingsäännöstö on ohjannut vuosien varrella dopingvalvontaa haluttuun suuntaan. Samalla dopingvalvonta on siirtynyt uudelle tasolle reaktiivisesta työstä proaktiiviseen toimintaan. Tänä päivänä antidopingtoiminta on paljon muutakin kuin testausta. Se on moniulotteista asiantuntijayhteistyötä puhtaan urheilun ja urheilijoiden yhdenvertaisuuden turvaajana. Tämä ilmenee Suomen urheilun eettinen keskus SUEKin uudessa julkaisussa on selvitetty Maailman antodopingsäännöstön muutosten vaikutuksista kansalliseen dopingvalvontaan. Julkaisussa Marja Koponen seuraa Suomen kansallisen antidopingtoiminnan kehittymistä 2000-luvun alusta tähän päivään. Dopingvalvonta alkoi reagoivina toimenpiteinä dopingiin liittyvien tapahtumien seurauksena. Nykyään antidopingtoiminta on monipuolista, ennalta vaikuttavaa asiantuntijoiden yhteistyötä, jolla puolustetaan puhdasta urheilua ja urheilijoiden yhdenvertaisuutta. Ensimmäinen Maailman antidopingsäännöstö tuli voimaan vuonna 2004, ja uusin eli neljäs tämän vuoden alussa. – Oli kiinnostavaa nähdä antidopingtoiminnan kehityskaari reaktiivisesta proaktiiviseen toimintaan. Samalla pienestä toimijasta on tullut merkittävä tekijä suomalaisessa urheilussa. Oli hienoa huomata myös se, miten Suomen kansallisessa dopingvalvonnassa on oltu monessa asiassa, esimerkiksi laadun valvonnassa aikaansa eli säännöstön vaatimuksia edellä, sanoo Marja Koponen. Maailman antidopingsäännöstössä ja sen osissa määritellään vaatimukset, jolla kansallista dopingvalvontaa eri maissa toteutetaan. Maailman antidopingtoimisto WADA päivittää säännöstöä kuuden vuoden välein. Säännöstön muutoksilla dopingvalvontaa on määrätietoisesti ohjattu haluttuun suuntaan ja siinä historian tapahtumilla on tärkeä merkitys. Nykyään valvonnan painotus on entistä enemmän kohdennetussa testauksessa eli testataan oikea urheilija oikeaan aikaan. Maailman antidopingsäännöstöjen myötä dopingvalvonta on yhdenvertaisempaa ja avoimempaa. Myös valvonnan laatu ja turvallisuus ovat kehittyneet ja urheilijoiden oikeusturva parantunut. Vuoden 2021 Maailman antidopingsäännöstöön määriteltiin ensimmäistä kertaa selkeästi urheilijoiden oikeudet. Selvityksen mukaan Suomessa urheilijoiden asenne dopingvalvontaa kohtaan on muuttunut myönteisemmäksi ja asenneilmapiiri on positiivinen. – Vaikka urheilijat ovat dopingvalvonnan kohde, ovat he mukana muutenkin toiminnassa: heitä kuullaan ja he vaikuttavat toimintaan ja omalla esimerkillään kertovat laadukkaasta toiminnasta, Koponen sanoo. Yksi selkeä muutos viime vuosina on tutkinnan nouseminen dopingvalvonnan keskeiseksi menetelmäksi, sillä testaus ei yksin riitä valvonnan keinoksi. Uudet menetelmät ja tiukentuneet vaatimukset ovat nostaneet kustannuksia. Vuoden 2021 Maailman antidopingsäännöstössä tämä on huomioitu ensimmäistä kertaa mahdollistamalla toimintamallien sujuvoittaminen ja siten myös kustannusten keventäminen. Lähde: SUEK