Korkeushypyn sisäratojen EM-mitalisti Ella Junnila on kolmen viime vuoden aikana noussut nuorten sarjoista aikuisten kansainväliselle huipulle. Tokion Olympialaisiin valittu Junnila tiedostaa, että huippu-urheilijan ammatissa lisääntyvä julkisuus vaatii urheilijoilta yhä enemmän tekoja ja kannanottoja myös urheilun ulkopuolisista asioista. Junnila edustaa modernia urheilijasukupolvea, jolle 2020-luvun arvomaailma ja vastuullisuuskysymysten pohtiminen ovat luontainen osa huippu-urheilijan arkea.
– Minulle on selvää, että ajattelen arvokysymyksiä. Minulla on henkilökohtaisia arvoja, joiden mukaan pyrin elämään. Lisäksi minulle on tärkeää, että pystyn seisomaan yhteistyökumppaneideni arvojen takana, Junnila sanoo.
Yksi tärkeä asia Junnilalle on eettisten kulutusvalintojen tekeminen.
– Panostan kulutusvalintoihin, kuten ruuan alkuperään. Suosin lähiruokaa ja kotimaisia tuotteita, Junnila kertoo.
Urheilun arvokisamatkojen osalta Junnila toivoo, että niissä huomioitaisiin ympäristökysymykset mahdollisimman kattavasti.
– En esimerkiksi pidä hyvänä, että Suomesta rahdataan ylimääräistä tavaraa, vaikkapa kalusteita Olympialaisiin, mikäli niillä ei ole siellä järkevää käyttöä myös kisojen jälkeen.
Junnilalla on selkeä näkemys myös usein kysyttyyn kysymykseen, onko urheilussa sijaa politiikalle tai ideologisille demonstraatioille.
– Urheilijat ovat ei-poliittisia henkilöitä, mutta voivat halutessaan olla vaikuttajia, ja se on hyvä asia. Samalla haluan korostaa myös sitä, ettei urheilijoita voi pakottaa yhteiskunnallisiksi toimioiksi, jos he eivät sitä itse halua, ihan niin kuin ei voi ketään muutakaan, Junnila pohtii.
Junnila on seurannut keskustelua, jota käydään urheilijoiden ja urheilujärjestöjen välillä siitä, saako mielipiteitään ilmaista kilpailusuorituksen yhteydessä.
– Kannatan mielipiteen vapautta urheilijoille, myös kilpailutilanteessa. Mielipiteenilmaisu ei kuitenkaan saa häiritä kanssa kilpailijoita ja heidän keskittymistään suoritukseen. Sateenkaaren väriset kynnet tai sukat eivät häiritse kanssakilpailijoita, mutta ovat urheilijan itsemääräämisoikeuteen kuuluvia asioita. Tässäkin mielestäni kaikilla pitää olla oikeus myös keskittyä pelkästään kilpailutilanteeseen ilman, että sitä kyseenalaistetaan.
– Mielipiteensä voi ilmaista näkyvästi niin, että se ei häiritse toisten kilpailusuorituksia, eikä muutoinkaan häiritse tai vahingoita ketään. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on mielestäni Meksikon Olympialaisissa vuonna 1968 miesten 200 m palkintojenjaossa Tommie Smithin ja John Carlosin näkyvä mielipiteenilmaisu palkintokorokkeella.
Lähde: Olympiakomitea