Mika Lehtimäen tapaus oli liikaa – nyt lyötiin pöytään synkkiä paljastuksia: "Kädet puseron sisään"

Naisjärjestöjen Keskusliitto on julkaissut verkkosivuillaan liikuntajärjestöissä toimineiden naisten avoimen kirjeen. – Tämän kirjoituksen pontimena oli Olympiakomitean surullinen kujanjuoksu Mika Lehtimäen uran pelastamiseksi. “Aikamoinen Oscar-gaala uhriutumisineen”, totesi korkeassa asemassa oleva johtajanainen. Häirinnän kohteiden tunnot sivuutettiin, koska sopan keittäneillä oli paha mieli, kerrotaan kirjeessä. – Olemme entisiä ja nykyisiä urheilujohtajia. Olemme kulkeneet pitkän tien. Ensin perheen tai kaverien kannustamana urheiluseuraan, sitten vapaaehtoistoimintaan, työhön, luottamustoimeen tai muuhun kiinnostavaan tehtävään. Tällä hetkellä olemme entisiä tai nykyisiä puheenjohtajia, asiantuntijoita, virkanaisia, toiminnanjohtajia, toimitusjohtajia sekä liikunnan ja urheilun toimijoita. Liikunta, urheilu ja järjestötoiminta ovat antaneet meille paljon ja olemme siitä hyvin kiitollisia, alkaa kirje. – Kuppi on nyt mennyt nurin. Emme voi enää vaieta. – On aika tuoda esiin ne tunnot, joihin varmasti lukuisa määrä liikunnassa ja urheilussa toimivia naisia ja entistä enemmän myös miehiä voi samaistua. Elämme vuotta 2022; silti samat kähmäiset toimintatavat jatkuvat. Monet meistä ovat nähneet vuosikymmenet, miten piiri pieni pyörii, jatkuu teksti. Kirjeessä eritellään naisten kokemaan kohtelua urheilumaailmassa. – Yhdelle meistä sanottiin aikoinaan, että sinua ei voi valita, koska et voi tulla saunaan meidän kanssa. Toiselle, että sinua ei voida valita, koska kenttä ei hyväksy naista. Kolmas meistä koettiin ”aivan liian vaikeaksi tyypiksi”, neljäs oli liian pehmeä ja viidennen asiantuntemus aliarvioitiin; iso osa meistä oli räksyttäviä akkoja. Yksi meistä sai käydä luokattoman pitkän taistelun oikeusasteissa ja me kaikki tunnemme itsemme loukatuiksi. Nykyään yhä useampi on kuullut ettei sovi ”profiiliin”. – Seksuaalinen häirintä jatkui pitkään: kättä reidelle, kädet puseron sisään, ehdotuksia yhteisistä illallisista, soittoja kotiin, jatkuvaa seksuaalista puhetta ja katseita alaviistoon – kyllä – rintoihin. Jouduimme luomaan nuoria naisia suojelevat hissiohjeet toimistolla ja paljon muuta. Jatkoimme kuitenkin toimintaamme uskoen koko ajan parempaan. Uskoimme, että maailma muuttuu nuorten sukupolvien myötä. Tästä koko teksti.