Suomalainen pika-aituri Lotta Harala on nauttinut viime vuosina menestystä lajinsa huipulla. SE-nainen ei epäröi myöskään puhua vaikeista aiheista.

Harala ja Maria Huntington keskustelivat hiljattain Timeout-podcastissa yksilöurheilijan elämästä. Hän avasi eroja joukkueurheiluun.

– Kyllä toi ylipäätään, että esimerkiksi yksi syy miksi urheilee on se joukkue, koska se on kuin toinen perhe, niin on se elämän suurin ilo ja onni.

– Mun kokemus ei ole ollut tuo, että olen ihan fyysisesti urheilussa kokenut paljon yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta harjoitellessani yksin. Katsoin Sportlivin jakso, jossa Saara Retulainen, painonnostaja, puhui nimenomaan tästä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksesta niin samastuttavin sanoin ja semmoisella tavalla, että ihan liikutuin, kun katsoin sitä, koska joku puhuu siitä kokemuksesta, jonka tunnistan täysin itsessäni, avautui Harala.

Harala muistutti, että hänen elämänsä on mennyt eri polkuja kuin monella muulla ystävällä.

– Se on nimenomaan ehkä se, että varsinkin kun tulee ikää, 30 plus, ja ikätovereista monet ovat opiskelleet itselleen hyvän ammatin, ovat monet jo tehneet aika pitkään hyvää uraa, saattaa olla vakaa, hyvä taloudellinen tilanne. He on eläneet ylipäätään sellaista elämää, mistä minulla ei ole mitään tietoakaan. Esimerkiksi jo nuo teemat, en pysty keskustelemaan heidän kanssaan.

– Minulla on ihan eri kokemus. Saattaa olla perhe-elämää aika paljonkin, saattaa olla useampia lapsia. Semmoista tavallista 30 plus -ihmisten elämää. Minun elämäni on tosi erilaista. En pysty hirveästi samaistumaan heidän elämäänsä, mutta ei hekään myöskään minun. He eivät tiedä millaisia paineita, millaista se on, kun on yksin jossain stadionilla ja epäonnistuu ja mitä kaikkea tunnevyöryä se aiheuttaa. Mitä kaikkea se minun arkieni on. Siinä mielessä on tullut semmoista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta ikätovereiden kesken.

LUE MYÖS