Suomen maastohiihdon olympiatalvi jätti paljon selitettävää. Milano–Cortinan kisoista hiihtomatkoilta saatiin vain yksi mitali, naisten sprinttiviestin pronssi.

Entinen naisten maajoukkuevalmentaja Jussi Piirainen avasi tilannetta Atleetin Lumiukot -ohjelmassa ja nosti esiin rakenteellisen eron Suomen ja suurmaiden välillä.

Piiraisen mukaan ongelma ei ole yksittäisten huippujen puute, vaan jatkuvuuden heikkous.

– Meillä on jo vuosikymmeniä ollut tilanne, että sellaista syöttöä mitalitason hiihtäjiksi tulee huomattavasti pienemmällä tahdilla kuin Norjassa tai esimerkiksi Ruotsissa. Se näkyy väistämättä myös arvokisamenestyksessä.

Norja ja Ruotsi pystyvät hänen mukaansa tuottamaan joka ikäluokasta useita potentiaalisia arvokisahiihtäjiä, kun taas Suomessa huippunimet ovat harvemmassa.

– Aina meillekin tulee niitä huippulahjakkuuksia, ja tälläkin hetkellä on urheilijoita, joilla on potentiaalia mitalitasolle. Mutta niitä ei ole joka ikäluokassa, eikä useita rinnakkain. Se meidän hiihtäjäreservi on yksinkertaisesti ohuempi.

Vertailu korostui viimeistään Milano–Cortinassa, jossa Norjan Johannes Hösflot Klæbo kahmi kuusi kultamitalia ja Ruotsin naiset, kuten Frida Karlsson ja Ebba Andersson, jatkoivat vahvaa arvokisaputkea.

Piiraisen mukaan Suomen tilanteessa jokainen potentiaalinen kärkinimi on erityisen haavoittuvassa asemassa.

– Kun reservi on pieni, särkymävara on todella pieni. Näiden urheilijoiden on onnistuttava, ja myös heidän potentiaalinsa viemisessä huipulle on onnistuttava. Valmennuksen, terveyden, motivaation ja mielenterveyden pitää pysyä kunnossa, jotta se viimeinen askel maailman kärkeen voidaan ottaa.

Tulevaisuuden mitalitoivoina Piirainen nostaa esiin erityisesti miesten puolelta Arsi Ruuskanen ja Niko Anttola, jotka ovat jo saaneet kokemusta olympiatasolta.

Kokonaiskuva on kuitenkin selvä: Suomi pystyy edelleen kasvattamaan yksittäisiä huippuja, mutta järjestelmän leveys ei tällä hetkellä vastaa Norjan ja Ruotsin tasoa. Ja juuri siinä piilee suurin ero.

LUE MYÖS: