Kaksi täysin erilaista tietä huipulle – Kläbo ja Niskanen vertailussa

Siinä missä Johannes Kläbo jatkaa kilpailusta toiseen ilman hengähdystaukoa, Iivo Niskanen on rakentanut uransa tietoisesti yhden kortin varaan.

Kläbo ei jäänyt lepäilemään olympialaisten jättiurakan jälkeen, vaan ilmoittautui heti Falunin maailmancupiin sekä vapaan sprinttiin että skiathloniin. Norjalainen putsasi Milano-Cortinassa pöydän tyhjäksi ja nosti olympiakultien määränsä jo 11:een. Maailmanmestaruuksia hänellä on 15. Hopeita ja pronssia on kertynyt vain kourallinen.

Norjalaisen kilpailukalenteri on muutenkin armoton. Hän hakee vauhtia, vertailua ja tuntumaa kilpakumppaneihin jatkuvasti, myös silloin, kun kyse ei ole arvokisasta.

Niskasen tie on ollut toisenlainen. Suomalainen on jo vuosia tähdännyt nimenomaan arvokisoihin, erityisesti perinteisen normaalimatkoille. Strategia on tuonut olympiakultaa ja maailmanmestaruuksia, mutta viime vuodet ovat herättäneet kysymyksiä.

Useiden asiantuntijoiden mukaan Niskasen kaudet Pekingin 2022 olympialaisten jälkeen eivät ole yltäneet hänen huipputasonsa mittoihin. Kilpailuja on jätetty väliin, ja panostus on kohdistunut yhteen päätapahtumaan.

Olympiavoittaja Sami Jauhojärvi on suhtautunut linjaan kriittisesti.

– Iivon strategiassa ei ole järkeä, en ymmärrä sitä. Jos kilpailee lähinnä harjoituksissa ja itseään vastaan, käsitys omasta tasosta suhteessa muihin jää vajaaksi, Jauhojärvi on arvioinut.

Hänen mukaansa tiheämpi kilpaileminen toisi myös parempaa tuntumaa kalustoon ja kilpailutilanteisiin ja asioihin, joita ei voi täysin simuloida harjoituksissa.

Kontrasti Kläboon on selvä. Norjalainen testaa itseään jatkuvasti kovimmassa mahdollisessa seurassa, altistaa itsensä kilpailutilanteille ja pitää vireensä esillä koko kauden ajan. Riskinä on kuormitus, mutta palkintona lähes poikkeuksetta mitali, useimmiten kultainen.

Niskasen lähestymistapa on ollut tarkemmin rajattu ja riskialttiimpi. Jos päätavoite epäonnistuu esimerkiksi sairastumisen vuoksi, koko kausi saattaa jäädä torsoksi.