Ruotsin hiihtotähti Ebba Andersson on avannut poikkeuksellisen rehellisesti olympiakauteensa liittyneitä haasteita.

Vaikka kausi huipentui kultamitaliin Milano-Cortinan talviolympialaisissa 50 kilometrin kilpailussa, taustalla kulki koko ajan vakava huoli omasta kunnosta.

Andersson paljasti kärsineensä pitkään polvivammasta, joka vaikutti erityisesti laskuihin ja teknisesti vaativiin kohtiin. Pelko kulki mukana koko kauden ajan, erityisesti Val di Fiemmen kaltaisilla radoilla.

– Yritin mennä täsmälleen samalla tavalla kuin Frida (Karlsson), mutta oli kuin kroppani ei olisi tullut mukana, Andersson kummastelee Expressenin haastattelussa.

– Minä vain jänistin ja tutisin. Oikea jalkani ei vain seurannut perässä.

Vamma oli tiedossa jo ennen kauden alkua, ja pahimmillaan se herätti epäilyksiä koko kauden läpiviemisestä.

– Mietin, että pystynkö edes hiihtämään tällä kaudella. Minulla oli todella paljon vaikeuksia tasapainon kanssa laskuissa ja siinä, että pystyin kanttaamaan mutkissa ja olemaan tarpeeksi nopea.

Silti Andersson päätti jatkaa ja teki sen pitkälti kipua peitellen. Hän kertoo sivuuttaneensa ongelmat kuukausien ajan ja yrittäneensä vakuuttaa itselleen, että kaikki on kunnossa.

– Alkuun sitä vain työntää asian mielestään. Teeskentelin, että kaikki oli hyvin.

Kauden aikana tilanne alkoi hiljalleen helpottaa, kun harjoituksissa löytyi lisää varmuutta polven kestävyyteen. Täydellisesti ongelmat eivät kuitenkaan kadonneet, vaan ne korostuivat erityisesti pehmeässä lumessa.

Olympialaisissa nähtiin myös dramaattinen hetki, kun Andersson kaatui viestissä ja Ruotsi menetti kärkipaikkansa. Yksilökisassa hän kuitenkin onnistui nousemaan huipulle kaikesta huolimatta.

Andersson aikoo käyttää kausien välisen ajan polvensa vahvistamiseen, jotta vastaavat ongelmat eivät varjostaisi enää seuraavia haasteita.

– Tällä kaudella tulin todella tietoiseksi ongelmista, joita minulla on.

LUE MYÖS: