Brittipikajuoksija hajosi säpäleiksi kolarissa - sääriluu, pohjeluu, nilkka, lantio, silmäkuoppa, kallo...

Brittiläiset huippujuoksijat James Ellington ja Nigel Levine joutuivat tammikuussa Teneriffan leirillään pahaan onnettomuuteen. Ensin vammojen vakavuutta ei kerrottu, mutta nyt on paljastunut, ettei miesten hengenlähtökään kaukana ollut. – Olen ollut tähän saakka pyörätuolissa, vasta nyt pääsen kävelemään kepeillä. Tuolissa istuminen oli erittäin turhauttavaa. Halusin niin päästä ylös siitä, Ellington sanoo The Guardianille. – Oikeassa jalassani oli sääriluussa paha murtuma ja pohjeluu kokonaan poikki. Vasen nilkka hajosi täysin, lantioni meni sijoiltaan. Samalla lähti SI-nivel osittain irti. Silmäkuoppa murtui kahdesta kohtaa ja sain rajun iskun päähäni. Se aiheutti kallolle ison paineen. Otsassani on 14 tikkiä, Ellington kertaa hurjia vammojaan. – Kipu oli aivan järjetön, kun yritin nousta sairaalassa sängystä. Sen jälkeen minut on operoitu kolmesti. Ensin kaksi jalkaleikkausta, sitten operoitiin lantio. Toivottavasti enempää leikkauksia ei tule.

Paluu haaveissa

Kaikesta huolimatta Ellington ei ole masentunut. 31-vuotias pikajuoksija hautoo jo paluuta. – En antanut epätoivolle valtaa missään vaiheessa. En yhtenäkään päivänä. Ja se on aika outoa. Jos katson TV:stä luontodokumenttia, missä sademetsiä hakataan tai eläimiä tapetaan, tulen tunteelliseksi. Mutta kun itselleni käy näin, en itke. – Haluan ensi vuonna palata radalle ja ajatella, että minä tein sen. Silloin varmaan itken, koska tiedän, että olen voittanut tämän taistelun, Ellington sanoo. Hän ei voi silti tietää, juokseeko enää koskaan kilpaa. – Lääkäreitä on uskottava, eikä kukaan vielä tiedä, miten tässä käy. Kunhan saan kroppani kuntoon, kaikki on vain itsestäni kiinni. Minulle sanottiin moneen kertaan, etten pääsisi koskaan olympialaisiin, mutta minäpä pääsin. Kaikki on mahdollista, ja tiedostan, että monella ihmisellä on paljon huonomminkin asiat. Kaksikosta Nigel Levinelle ei käynyt ihan yhtä pahasti. – Nigel on ihan ok. Näimme muutama päivä sitten, hän oli ollut myös lonkkaleikkauksessa. Onnekseen hänen jalkansa pysyivät ehjinä. Mutta emme edes puhuneet, aikooko hän palata radoille, Ellington krtoo. – Itse aloitan kävelemisen omin jaloin kuuden viikon kuluttua. Nyt kaadun ilman keppejä saman tien. Minun on opeteltava kävelemään uudelleen ennen juoksemisen opettelua.