Epäinhimillisen raskas alkukesä koetteli lentismiesten kapteenia Eemi Tervaporttia: ”Olin niin poikki!”

KUORTANE. Suomen miesten lentopallomaajoukkueen alkukesä oli hieno ja vaiherikas, mutta myös äärimmäisen raskas. Toukokuun viimeisellä viikolla maajoukkue pelasi Tshekin Karlovy Varyssa MM-karsinnoissa viisi peliä viidessä päivässä. Suomi voitti kaikki ottelunsa ja selviytyi ensi vuonna Italiassa ja Bulgariassa pelattaviin MM-kilpailuihin. Kun isäntämaa Tshekkiä vastaan pelatun päätösottelun viimeinen pallo jysähti lattiaan, Suomen joukkueesta purkautui lähes ennennäkemätön riemu. Etenkin eniten vastuuta saaneiden avainpelaajien takki oli fyysisesti ja henkisesti täysin tyhjä. Suuren saavutuksen jälkeen oli aika levähtää. Yhden vuorokauden ajan. Maajoukkue palasi Helsinki-Vantaalle maanantaina iltapäivällä, ja melko tarkalleen vuorokausi myöhemmin odotti lento Etelä-Korean Souliin Maailmanliigan ensimmäiseen turnaukseen. Joukkueen kokeneemmista pelaajista Antti Siltala, Lelu Ojansivu, Mikko Esko ja Urpo Sivula eivät Soulin-koneeseen nousseet, mutta kahdeksan juuri Tshekistä saapunutta pelaajaa lähti matkaan. Näiden joukossa oli kapteeni Eemi Tervaportti. – Täytyy sanoa, että… No, miten sen nyt voi sanoa, Tervaportti asettelee ajatuksiaan Kuortaneen valmennuskeskuksen ravintolan pöydässä. – Kaikki fyysiset ja henkiset energiat oli ladattu MM-kisoihin pääsemiseen. Ja kun kisapaikka varmistui, se oli helvetin kova juttu. Kaikki jännitys ja stressi laukesi. Tiistaina sai vähän etsiä itseään, että jaksoi raahautua taas lentokentälle ja kymmenen tunnin lennolle, Tervaportti kertoo. Takana oli pitkä sarjakausi, maajoukkueleiritys ja MM-karsinnat. Tervaportti, 28, kertoo, että tuolloin oli ensimmäisen kerran uran aikana vaikeaa löytää motivaatiota. – Tai ehkei kyse ollut niinkään motivaatiosta, mutta energiat olivat vähissä ja vireys oli kaukana parhaasta.

[nosto tasoitus=”vasen”]Kaikki fyysiset ja henkiset energiat oli ladattu MM-kisoihin pääsemiseen. Tiistaina sai vähän etsiä itseään, että jaksoi raahautua taas lentokentälle ja kymmenen tunnin lennolle.[/nosto]

– Jokainen, joka on harrastanut urheilua tavoitteellisesti, tietää, että kun kausi loppuu tai on pelattu joku iso turnaus, tulee eräänlainen suvantovaihe. Silloin haluaa välimatkaa lajiin, jotkut vetäytyvät porukalla saunomaan, jotkut omiin oloihinsa. Mutta meidän piti päästä kaikesta yli päivässä, Tervaportti muistelee. Tervaportille tilanne oli sikälikin uusi, että kotona odotti juuri vuoden täyttänyt esikoistytär. – Neljään viiteen viikkoon en nähnyt lasta. Kyllä sellainen aina pistää miettimään. Mutta tämä on meille työ, ja siksi tätä tehdään, hän puntaroi. Soulin-keikkaa seuraavana viikonloppuna edessä oli Maailmanliigan kotiturnaus Helsingissä, ja viikko tästä kesän päätösturnaus Egyptin Kairossa.

[nosto tasoitus=”vasen”]Neljään viiteen viikkoon en nähnyt lasta. Kyllä sellainen aina pistää miettimään. Mutta tämä on meille työ.[/nosto]

– Sen reissun jälkeen lysähdin kotisohvalle ja olisinko ottanut yhden oluen. Vasta siinä istuessani tajusin, millainen rypistys oikein oli takana. Pariin yöhön en meinannut oikein saada untakaan, kun olin niin poikki, etenkin henkisesti. – Neljän viikon sisään oli moneen kertaan annettu kaikki, mitä löytyi. Se oli sellainen setti, että nostan itselleni hattua, ettei hermo mennyt kertaakaan sen pahemmin! Maailmanliigan jälkeen maajoukkueella olikin edessä poikkeuksellisen pitkä, ruhtinaallinen viiden viikon jakso ilman yhteisleiritystä. – Siinä ehti ladata omat ja muidenkin akut. Sen jälkeen oli taas hieno tulla maajoukkueen mukaan. On hienoa, kun saa painaa samojen äijien kanssa. Ja ollaan me, perkele, treenattukin. Kun EM-kisat alkavat, olemme varmasti kunnossa, kapteeni lupaa. Lue lisää lentopallomaajoukkueen kuulumisista ja valmistautumisesta EM-kilpailuihin SuomiUrheilu.comista huomenna. EM-kilpailut käydään Puolassa 24.8.–3.9. Suomen ottelut alkulohkossa: 24.8. Suomi–Viro, 26.8. Suomi–Puola, 28.8. Suomi–Serbia.