Jo tänään lauantaina käydään yksi suomalaisten penkkiurheilijoiden kiivaimmin odottamista kilpailuista Pyeongchangin olympialaisissa.

Kello 13.15 käynnistyy ampumahiihdon naisten 7,5 kilometrin kilpailu. Siitä suomalaiset urheiluintoilijat odottavat, jotkut lähes vaativat, Kaisa Mäkäräiseltä mitalia – mielellään kultaista. Maailmancupia johtavalta urheilijalta mitalia onkin perusteltua odottaa.

Huonoja uutisia kovimmille intoilijoille. Ikävä kyllä Kaisa Mäkäräinen on jo käytännössä hävinnyt kultamitalitaistelun, todennäköisesti jopa mitalin.

Mäkäräinen on sairastellut lievästi viime ja tällä viikolla. Se ei ole voinut jäädä keneltäkään urheilua seuraavalta kuulematta. Flunssa saattaa viedä Mäkäräisen kropasta parhaan terän.

Mutta ilman kultamitalia jääminen liittyy tähän vain välillisesti.

[nosto tasoitus=”oikea”]Hänen olonsa oli henkisesti hyvin epävarma.[/nosto]

Mäkäräinen kertoi Ylen haastattelussa viikko sitten, että oli joutunut jättämään viime viikon maanantaina ja tiistaina hiihtoharjoitukset kireässä pakkasessa väliin lievien hengitystieoireiden takia. Oheisharjoitteet, esimerkiksi punttitreenit, hän oli pystynyt tekemään sisätiloissa.

Haastattelun päätteeksi Mäkäräinen sanoi sen, minkä takia kultamitali, todennäköisesti jopa mitali, jää häneltä tänään saavuttamatta. Mäkäräinen kertoi, että noiden kahden hiihtoharjoituksen väliin jäämisen takia hänen olonsa oli henkisesti hyvin epävarma, koska hän ei pystynyt valmistautumaan täsmälleen suunnitellusti.

Voi surkeuksien surkeus.

* * *

Kaisa Mäkäräinen on, tietysti, aivan huikean hyvä huippu-urheilija. 22 maailmancupin osakilpailuvoittoa ja 75 palkintopallisijaa kertovat tämän kiistatta. MM-kultaa hän voittanut Hanti-Mansijskin takaa-ajossa 2011, ja palkintokaapissa on myös yksi MM-hopea ja neljä MM-pronssia.

Maailmancupissa Mäkäräinen on voittanut noin joka kolmannentoista starttinsa ja ollut palkintopallilla joka neljännessä.

Arvokisoissa Mäkäräinen on voittanut yhden startin 44:stä ja ollut palkintopallilla noin joka seitsemännessä.

Tämä voi olla sattumaa. Tai sitten Mäkäräinen on uransa varrella ladannut itselleen liikaa paineita juuri arvokisoissa onnistumiseen.

Kyse voi olla niistä mystisistä ”henkimaailman asioista”.

Vielä joitakin vuosia sitten Mäkäräinen oli henkisesti kuin värisevä haavanlehti. Eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Perusluonteelleen ja -persoonallisuudelleen kukaan ei voi mitään.

Joillekin pieni stressi ja paineet toimivat suoritusta parantavana tekijänä, toisen suoritusta ne heikentävät. Tämä pätee niin urheilussa kuin ”tavallisessa” työelämässä.

Mutta paineen- ja stressinsietokykyä pystyy kehittämään ja tunteitaan ja ajatuksiaan pystyy tietoisesti säätelemään. Usein tähän tarvitaan koulutettujen ammattilaisten apua, lujaa tahtoa ja kovaa työtä.

[nosto tasoitus=”oikea”]Mäkäräinen halusi kehittää paineen- ja stressinsietokykyään.[/nosto]

Mäkäräinen halusi kehittää näitä ominaisuuksia ja alkoi jokunen vuosi sitten tehdä yhteistyötä urheilupsykologi Hannaleena Ronkaisen kanssa. Se on erinomainen asia. Kehitys on selvästi kaikkien nähtävillä. Enää Mäkäräinen ei ole julkisissa esiintymisissään niin jännittynyt ja stressaantuneen oloinen kuin takavuosina.

Mäkäräinen on alkanut toistuvasti puhua, ja varmasti ajatellakin, että harvoin järjestettävät arvokisat eli MM-kisat ja olympialaiset eivät ole maailman eivätkä edes hänen elämänsä tärkein asia. Että menestys tai menestymättömyys niissä ei hirveästi hetkauta maailmaa suuntaan tai toiseen.

Se on erittäin suotava suhtautuminen urheiluun – myös huippu-urheiluun.

Mutta Mäkäräinen on toistellut tätä viime vuosina, erityisesti viime viikkoina, häiritsevän usein. Ikään kuin vakuutellakseen itselleen ja kuulijoille, että näin se asia ihan todella on.

Ikään kuin hän toistelisi tätä mantraa, koska ei sittenkään itse täysin usko sanomaansa.

Ja mikä vielä huolestuttavampaa: ikään kuin Mäkäräinen haluaisi valmistaa myös kuulijoita siihen, että hän ei ehkä sittenkään menesty niissä arvokisoissa.

[nosto tasoitus=”oikea”]Ihan kuin Mäkäräinen pelkäisi pettävänsä Suomen kansan, jos hän sanoo, että totta kai haluaa voittaa mitalin.[/nosto]

Ihan kuin Mäkäräinen pelkäisi pettävänsä Suomen kansan, jos hän sanoo, että totta kai haluaa voittaa mitalin olympialaisissa, ja jos mitalia ei sitten tulisikaan. Sillä niin hänen asemassaan olevan, maailmancupia johtavan, voittoa palavasti tavoittelevan, ominaisuuksiltaan kiistatta maailman absoluuttista kärkeä edustavan huippu-urheilijan pitäisi sanoa – tai ainakin ajatella.

Moni varmasti muistaa viime talvena vahingossa suoraan tv-lähetykseen päätyneen pätkän, jossa Mäkäräinen kertoi kilpakumppanilleen raskaasta asemastaan suomalaisen ampumahiihdon yksinäisenä soihdunkantajana ja sen aseman tuomista paineista. Se pätkä kertoi, että Mäkäräinen kokee valtavia paineita – joko itsensä tai ulkopuolisten, todennäköisesti molempien, asettamia.

* * *

Korostan, että toivon Mäkäräiselle, kuten kaikille urheilijoille kansallisuuteen katsomatta, pelkkää hyvää. Lisää ajatuksiani urheilusta yleisesti voi lukea vaikka tästä linkistä.

Mäkäräiselle upean uran kruunun, olympiamitalin, totisesti soisi.

Mäkäräinen on kiistatta kasvanut viime vuosina henkisesti. Urheilupsykologin hänelle opettaman ajattelumallin, että arvokisat ovat vain yksi kisa muiden joukossa, omaksuminen on tästä yksi osoitus.

Mutta sitten tuli tuo Ylen haastattelu, tuo Mäkäräisen loppukaneetti.

[nosto tasoitus=”oikea”]Mäkäräiselle upean uran kruunun, olympiamitalin, totisesti soisi.[/nosto]

Henkisesti todella vahva urheilija ei olisi antanut kahden väliin jääneen hiihtolenkin hetkauttaa mieltään mitenkään. Henkisesti erittäin vahva urheilija olisi kääntänyt pakolliset lepopäivät positiiviseksi asiaksi. Ne olisi voinut nähdä hyvänä mahdollisuutena lepuuttaa pitkän kauden rasittamaa kroppaa ja kerätä henkistä energiaa, tehdä ehkä jonkin korvaavan harjoitteen.

Mutta Mäkäräinen otti kahdesta väliin jääneestä hiihtolenkistä lisää stressiä ja koki niiden haitanneen valmistautumistaan olympialaisiin.

Tällä viikolla on yhä riittänyt puhetta Mäkäräisen hengitystieoireista. Viimeisessä näkemässäni haastattelussa ennen pikamatkaa Mäkäräinen otti itse puheeksi, että hänen sormensa ovat todella huonoja kestämään kylmää. Tätä en ollut aiemmin kuullut, vaikka usein ampumahiihtokilpailuissa on kylmä sää.

Jokainen (urheilu)psykologian kanssa missään tekemisissä ollut tietää, että jos antaa ajatuksen vähääkään harhailla epäoleellisessa, jos sekunnin murto-osaakaan miettii, että en ehkä voita, jos hakee epäonnistumiselle selityksiä, peli on menetetty.

Mäkäräinen päästi nämä ajatukset hiipimään mieleensä, sanoi ne vieläpä ääneen. Ikään kuin valmistaakseen kuulijoita siihen, että hän ei ehkä voita.

Siksi hän ei tänään voita, tuskin nousee edes mitalikorokkeelle. Ja se on todella harmillista.

Aiheet Etelä-Korean talviolympialaiset Mäkäräinen Kaisa Talviurheilu