Selvitys: Suomi on kuronut Norjan etumatkaa kiinni liikunnan julkisessa rahoituksessa – Uhkapelitulot vahvassa asemassa

Suomi ja Ruotsi ovat kuroneet Norjan etumatkaa kiinni liikunnan julkisessa rahoituksessa 2010-luvulla, todetaan KIHUn Pohjoismaita koskevassa selvityksessä.

Norja käytti julkista rahaa liikuntaan 194 euroa asukasta kohden vuonna 2016. Ruotsin vastaava summa oli lähes yhtä korkea, 185 euroa, kun taas Suomessa asukaskohtainen tuki jäi jonkin verran alemmaksi, ollen 166 euroa. Tanska jää jo huomattavasti Norjan ja Ruotsin tasosta 139 euron keskimääräisellä panostuksellaan yhden asukkaan liikuntaan.

Kunnat kantavat valtiota suuremman vastuun liikunnan rahoittamisesta kaikissa Pohjoismaissa. Kuntien osuus kokonaisrahoituksesta on suurin Ruotsissa (88 %) ja alhaisin Norjassa (72 %). Kuntien suurin kustannuserä muodostuu liikuntatoimen käyttömenoista, jotka ovat Suomessa toiseksi korkeimmat sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Suomen kuntien investoinnit liikuntaan ovat kasvaneet merkittävästi 2010-luvulla. Myös Suomen kuntien suorat avustukset seuroille ovat kasvaneet, mutta niiden kokonaissumma edelleen alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Valtion liikuntarahoitus nojaa vahvasti rahapeliyhtiöiden voittovaroihin kaikissa Pohjoismaissa. Suomen vahvuus on siinä, että valtio vastaanottaa noin kaksinkertaisen määrän rahapelituloja verrattuna Norjaan ja Ruotsiin ja yli kuusinkertaisen määrän verrattuna Tanskaan. Urheilun kannalta tätä etua heikentää se, että liikuntasektori saa Suomessa tästä potista Pohjoismaiden pienimmän osuuden (15 %). Joka tapauksessa Suomessa valtion liikuntamäärärahat ovat kasvaneet voimakkaasti 2010-luvulla ja ne ovat asukasta kohden Norjan jälkeen toiseksi korkeimmat.

Kaikissa Pohjoismaissa rahapelien voittovarat siirretään budjettiin tai annetaan ministeriölle edelleen jaettavaksi. Ruotsissa ja Norjassa maiden liikuntapolitiikkaa johtaa, ja rahat käytännössä jakaa maan urheiluliike valtion roolin jäädessä lähinnä tarkkailun ja arvioinnin tasolle. Tanskassa kulttuuriministeriö harjoittaa puolestaan tarkkaa kontrollia liikuntasektorin toimijoihin nähden ylläpitämällä kehyssopimus-käytäntöä, joka määrittelee tarkasti kunkin edunsaajaorganisaation tehtävät ja velvollisuudet. Myös Suomessa valtio omaa Tanskan tapaan vahvan aseman suhteessa urheiluliikkeeseen.

– Valtion asema on Suomessa toki vahva, mutta Tanskaan verrattuna Suomen valtion rooli liikunta- ja urheilupolitiikassa on jäsentymätön ja ohjaus tapahtuu lähinnä rahan jaon välityksellä, kommentoi erikoistutkija Jarmo Mäkinen KIHUn tiedotteessa.

Valtion huippu-urheilutuki muodostaa vain pienen osuuden liikuntamäärärahoista Pohjoismaissa, joissa rahoituksen pääpaino on koko väestön liikuntaharrastamisessa. Norjan absoluuttinen (19 M€) ja asukaskohtainen (3,64 €) panostus huippu-urheiluun on Pohjoismaiden korkein vuonna 2016. Alhaisin se on Ruotsissa, jossa valtion huippu-urheilutuki on hiipunut vuoden 2010 noin 18 miljoonasta eurosta noin 15,5 miljoonaan euroon vuonna 2016. Suomen valtion huippu-urheilun rahoitus on absoluuttisesti tarkasteltuna pienin (11,6 M€) ja asukasta kohden tarkasteltuna toiseksi pienin (2,11 €).