Karuja totuuksia – suomalainen hiihtoässä avautui rehellisesti ongelmistaan

Suomalaisen hiihtäjän Oona Kettusen kausi sai ikävän käänteen, kun hän loukkaantui maajoukkuedebyytissään Falunin maailmancupissa.

Kettunen palasi takaisin kisoihin ja oli mukana jo Taivalkosken SM-kisoissa. Kova rupeama imi kuitenkin mehut.

Kettunen on avautunut Instagramissa omista ongelmistaan hiihdossa. Hän teki selväksi, että alamäet aiheuttavat suuria vaikeuksia.

– Jos saisin valita, hiihtokisoissa mentäisiin aina ylämäkeen. Pelin henki on kuitenkin se, että jokaisen mäen päältä on tultava myös alas. Alamäet kuuluvat lajiin ja siihen on sopeuduttava. Toisin kuin isolla osalla kilpakumppaneistani, hiihto oli minulle 24-vuotiaaksi asti vain sivulaji ja harjoitusmuoto. Siksi laskujen eteen tehty työ jäi tekemättä silloin, kun se olisi ollut helpointa tehdä.

– Klæbon kaltaisia suksitaitureita seuratessa voi olla vaikea ymmärtää, kuinka haastaviin paikkoihin kilpahiihtäjät todellisuudessa joutuvat. Monilla radoilla vauhti ylittää 70 km/h ja ympärillä voi olla pudotuksia, puita ja kiviä. Laskuissa on usein suksenhallintaa haastavia uria, sohjoa tai jäätä ja ympärillä muita hiihtäjiä, jotka on huomioitava ajolinjoissa. Suojia tai laskemiseen optimoituja välineitä ei ole.

– Pahastikin voi siis sattua, vaikka harvoin onneksi sattuu. Itse kuitenkin pelkään, mikä näkyy suorittamisessani kisoissa sekä ylipäätään vaikeuttaa laskujen harjoittelua. Pelon vallassa tulee tehtyä usein tyhmiä ratkaisuja ja toisaalta harjoituksissa on vaikeaa haastaa itseä riittävästi.

Kettusella on tietyllä tavalla syytäkin pelkoon. Hän on loukkaantunut alamäissä useaan otteeseen.

– Pelon voittamista ei varsinaisesti helpota se, että olen viimeisen kahden kauden aikana loukkaantunut jo kolmesti kaatumalla alamäessä. Kaksi kertaa kilpailussa ja kerran harjoituksissa. Jokainen vamma on vaatinut vähintään kuukauden tauon normaalista lajiharjoittelusta. Samaan aikaan tiedostan, että pahemminkin olisi voinut käydä.

Päivitys tästä.