Lauri Vuorinen nousi viimeistään viime kaudella suomalaisen hiihdon suuriin tähtiin. Hän nappasi Trondheimin kisoista kaksi MM-mitaia.

Tunnelmat olivat täysin toisenlaiset vielä kaksi vuotta aiemmin. Vuorinen on kerrannut ongelmiaan Vuoroveto-podcastissa.

– Siinä vaiheessa se tuntui ihan, että tää on ihan perseestä tämä hiihtäminen ja kilpaileminen. Hävisin kaikille suomalaisillekin hiihtajille koko ajan. Olin ehkä 8-10 parhaan suomalaisen joukossa Lahden maailmancupissa, missä minun pitäisi olla siellä parhaiden joukossa kirimässä.

– Se oli se viimeinen herätys siihen, että nyt voisi ehkä tehdä jotain muuta. Sitten siinä päätin samalla tässä palaverissa valmentajan kanssa, mistä uusista harjoittelukuvioista sovittiin. Päätin, että jos en tästä nyt parane, että jos tämä jatkuu tällaisena, niin sitten se on seuraava kausi minun viimeinen. Mutta ei sitten tullut minun viimeistä kauttani, avasi Vuorinen.

Vuorinen myönsi toki, että ongelmat jatkuivat tuona keväänä, eikä tilanne ollut kesälläkään erikoinen.

– Minulla ei hapenoton lahjat ole älyttömän hyvät. Ne ovat kohtuulliset, mutta eivät ole mikään älyttömän hyvät. Kun se lihaksen tila on huono ja se peruskunto on huono, niin sieltä ei vahingossakaan tule mitään hyvää hiihtoa mihinkään väliin. Se on ihan parhaimmillaankin keskinkertainen. Kyllä se oli aika tuskainen se kevät

– Lähdin Johannan (Matintalo, kumppani) kanssa pitkälle lomalle siinä keväällä. Kun tulin sieltä, niin olin entistä huonommassa kunnossa. Muistan, että Jyväskylän KIHU:lle (Huippu-urheilun instituutti) tein touko-kesäkuun vaihteessa elämäni ylivoimaisesti huonoimmat testitulokset, vuodatti Vuorinen.

LUE MYÖS