Eero Hirvosen keskiviikko oli kaikkea muuta kuin selkeä. Tuore normaalimäen olympiapronssimitalisti myönsi kilpailun jälkeen elävänsä vielä hetkeä sumussa.

– Vähän on vielä prosessoitavaa. Sumuinen päivä tämä on, 30-vuotias yhdistetyn urheilija kuvaili.

Hirvosta on pidetty Suomen joukkueen vihaisimpana miehenä, ennen kaikkea siksi, että hän on äärimmäisen itsekriittinen. Sama sävy kuului puheessa myös mitalipäivänä. Ennen hiihto-osuutta luotto ei ollut korkeimmillaan.

– En olisi laittanut itseni puolesta rahoja likoon, Hirvonen sanoi suoraan.

Teseron olympiahiihtostadionilla kilpailtiin raskaassa, puuroutuneessa sohjossa. Olosuhteet eivät paperilla suosineet häntä.

– Tällaisessa en ole ollut maailman paras. Ehkä olen vähän kehittynyt. Pitää unohtaa tekninen puoli ja vain luovia eteenpäin, toteaa Hirvonen

Kymmenen kilometrin hiihto vei puoli tuntia, mikä kertoo vauhdin raskaudesta. Hirvonen tiesi, ettei ratkaisu tulisi repimällä alusta asti.

– Siinä pääsi tiettyä vauhtia, mutta kiristäminen oli vaikeaa. Päätin, etten missään vaiheessa hiihdä itseäni ennen viimeistä nousua kuoleman kieliin.

Kun viimeinen nousu koitti, kaikki laitettiin peliin. Se riitti pronssiin.

– Tunteiden sekamelskaa. Onnellisuutta ja kiitollisuutta. Ei siinä hetkessä oikein käsittänyt, mitä tapahtui.

– Tiedän potentiaalini. Jos sattuu pöljä päivä ja kaikki osuu kohdalleen, mitalista voi taistella.

Taustalla on kuitenkin vaikea jakso. Viime kausi oli tuloksellisesti raskas: maailmancupin hiihtoajoissa Hirvonen oli 28:s ja kokonaiskilpailussa 38:s.

– Viime vuosi oli aika järkyttävä. Piti oikeasti miettiä asioita.

Olympiapronssi toi vastauksen ja ehkä myös rauhan itsekriittiselle miehelle.

LUE MYÖS: