Pitkä kilpailutauko muutti kaiken – Viivi Lehikoinen kertoo nyt suoraan

Viivi Lehikoisen Instagram-päivityksen mukaan suomalaisaiturin kilpailukesä on ollut täysin erilainen kuin mihin hän on urallaan tottunut. Terveysongelmat ovat pitäneet hänet poissa kilpailuradoilta toukokuun lopun jälkeen, mutta samalla kesä on tuonut mukanaan myös uudenlaisia kokemuksia.

Lehikoinen kertoo, ettei ole juuri koskaan joutunut miettimään, mitä kesällä tekisi, koska kilpailukausi on vienyt kaiken huomion. Tänä vuonna tilanne muuttui täysin.

– Tää kesä on ollut tosi outo. Oon varmaan 7-vuotiaasta asti kilpaillut aina kesäisin enkä oo enää pitkään aikaan miettinyt, miten kesää voisi viettää. Ei mun ole tarvinnut. Kilpaileminen, varsinkin viime vuosina, on vienyt tosi paljon aikaa ja energiaa, ja kesä on mennyt tähdätessä kauden pääkilpailuun. Syksyisin on jopa tuntunut siltä, että haluan lähteä johonkin lämpimään, koska kesä on mennyt oikeasti ihan ohi.

Vaikka kilpailut jäivät väliin, Lehikoinen päätti suhtautua tilanteeseen mahdollisuutena. Hän kertoo pyrkineensä ottamaan irti kaiken siitä ajasta, jonka normaalisti olisi viettänyt harjoitus- ja kilpailumatkoilla.

– Tämä kesä on ollut tosi erilainen. En ole päässyt kilpailemaan yrityksestä huolimatta, ja vaikka se on sattunut, oon tietoisesti pyrkinyt ottamaan tästä kesästä kaiken irti. Ja se on ollut tosi kivaa. Oon päässyt kokemaan ja tekemään asioita, joista oon liian usein joutunut kieltäytymään. Ja saanut viettää aikaa hienojen ihmisten kanssa. Oon kiitollinen mutta myös ylpeä siitä.

Lehikoinen on viime vuosina kuulunut Suomen yleisurheilun kärkinimiin, joten pitkä kilpailutauko on ollut poikkeuksellinen myös hänen urallaan. Hän kuitenkin korostaa, ettei motivaatio huippu-urheiluun ole kadonnut.

Vaikea kesä on tuonut uuden näkökulman elämään urheilun ulkopuolella.

– Vaikka tämä ei ole ollut sellainen kesä, jonka halusin, siitä tuli kuitenkin kesä, jonka tulen muistamaan. Ei siksi, että se oli niin hankala, vaan siksi, että se on ollut oikeasti hyvä. Ehkä kaikkein tärkeimpänä oon huomannut, että pystyn nauttimaan elämästä myös silloin, kun en pysty suoriutumaan sillä tavalla kuin haluaisin. Ja sitä en halua unohtaa sittenkään, kun pääsen taas tekemään kunnolla.