Podcast: Wilma Heltelä avasi elämänsä synkimmän vaiheen – "En halua kokea tuota enää koskaan"

Ylen Yksi maailma, kaksi katsetta -podcastissa seiväshypyn Euroopan mestari Wilma Heltelä avaa poikkeuksellisen rehellisesti uransa vaikeinta ajanjaksoa. Huippu-urheilija kertoo masennuksesta, ahdistuneisuudesta, syömishäiriöstä ja siitä, miksi psykiatri määräsi hänet sairauslomalle juuri uransa tärkeimpien vuosien jälkeen.

Pariisin olympialaisia edeltäneet kuukaudet näyttivät vielä pitkään täydellisiltä. Heltelä uskoi olevansa matkalla kohti unelmaansa.

– Olin 13-vuotiaasta asti ajatellut, että 26-vuotiaana hyppään Pariisin olympialaisissa viisi metriä ja voitan olympiakultaa. Vielä puoli vuotta ennen olympialaisia näytti siltä, että tämä saattaa mennä juuri niin, Heltelä kuvaili.

Todellisuus muuttui kuitenkin nopeasti. Alkuvuoden 2024 aikana loukkaantumiset alkoivat kasautua: ensin polven patellajänteeseen tuli repeämä, myöhemmin akillesjänteeseen ja lopulta myös takareiteen. Rooman EM-kisojen jälkeen olympiapaikkakin oli hetken vaakalaudalla.

Vaikeuksista huolimatta Heltelä taisteli Pariisissa finaaliin ja sijoittui kuudenneksi. Tulos jäi kuitenkin kauas siitä tavoitteesta, jota hän oli rakentanut mielessään vuosien ajan.

Olympialaisten jälkeen henkinen kuorma purkautui.

– Pariisin jälkeen oli sellainen olo, etten halua enää ikinä joutua tuollaiseen tilanteeseen. En halua kokea tuota enää koskaan.

Tilanne johti lopulta siihen, että terapeutti suositteli psykiatrin vastaanottoa. Keskustelujen jälkeen Heltelä jäi sairauslomalle, ja hänen harjoittelunsa keskeytyi viideksi kuukaudeksi.

Podcastissa Heltelä kertoo avoimesti myös pitkäaikaisesta syömishäiriöstään. Hän kuvailee, kuinka koki vuosien ajan, ettei ollut riittävän kurinalainen tai oikeanlainen urheilija.

– On tullut sellaista kommenttia valmentajilta, medialta ja somesta. Se uskomus on hyvin syvällä, että pienempi on aina parempi.

Ajatus juurtui jo teini-iässä. Loukkaantumisen aikana tapahtunut laihtuminen sai hänet uskomaan, että juuri sellainen keho olisi ihanteellinen myös urheilijalle. Myöhemmin hän ymmärsi, ettei tavoite ollut hänen keholleen terve eikä realistinen.

Nykyisin Heltelä kertoo suhtautuvansa itseensä huomattavasti armollisemmin. Hän muistuttaa itseään siitä, että huippu-urheilijankin täytyy syödä riittävästi ja että myös tavalliset arjen valinnat kuuluvat normaaliin elämään.