Lentopallomaajoukkueen pelaajat ovat päässeet viettämään kesän Maailmanliigan jälkeen hieman lomaakin. Joukkueen ykköshakkuriksi viime vuosina noussut Olli-Pekka ”Lelu” Ojansivu palaa torstaina ensimmäisen kerran palloharjoituksiin seurajoukkueensa Kokkolan Tiikereiden kanssa. Kesällä avioitunut Ojansivu on pitänyt luonnollisesti itsensä kunnossa myös lomailun lomassa, mutta parinkin viikon huili on tiukkaan aikatauluun tottuneille maajoukkuemiehille lähes luksusta.

Kesän Maailmanliiga ei mennyt Suomelta halutulla tavalla, ja nyt sitä onkin hyvä kerrata Ojansivun keralla.

– Alku oli huono ja esimerkiksi jokainen Belgia-peli oli aivan surkea. Onneksi pystyimme lopussa petraamaan, ja siitä jäi vähän parempi maku, mutta ei mikään hyvä maku siltikään. Odotimme enemmän kuin mitä saimme. Peli ei natsannut missään vaiheessa, oli liikkuvia osia ja pelipaikkoja jouduttiin vaihtamaan. Onneksi loppu meni tyylikkäästi, tuumaa Ojansivu SuomiUrheilu-sivuston haastattelussa.

Suomen lopullinen sijoitus oli 17. Se oli paljon vähemmän kuin mitä joukkue itsekin odotti.

– Totta kai kaikkia harmitti. Olimme treenanneet hyvin, ja alku lamautti fiilistä. ”Upi” (Urpo Sivula) pelasi uudella paikalla ja mukana oli uusia äijiä. Käsittelimme tilanteen ja totesimme, ettei peli voikaan heti lähteä täysillä. Runkopelaajia oli paljon pois, ja uusien kehittyminen ottaa aikansa.

Ojansivu oli jo mainitulla tavalla Suomen ykköshakkuri.

– Odotin itseltäni enemmän. Alku oli huono, eikä ollenkaan sitä peliä, jota odotin itseltäni. Tavoittelimme paikkaa lopputurnauksesta, mutta kun pelit alkoivat, niin ajattelin, että olenko todellakin näin huonossa kunnossa. Loppupuolella otteet löytyivät ja sain hyviäkin pelejä. Jonkin verran voi laittaa väsymyksen piikkiin, mutta sama tilanne oli kaikilla muillakin, eli ei silläkään oikein kannata selitellä, hän sanoo.

EM-kisoissa odottaa hurja vastus

Maajoukkue kokoontuu seuraavan kerran jo elokuun 23. päivä, sillä lokakuun alussa pelataan EM-lopputurnaus, jossa Suomi on jo lähes totutusti mukana.

– Kun viettää 140 päivää vuodessa Tervaportin kämppiksenä, niin aika hyvin siinä oppii tuntemaan toisen ja tietää toisen iltarutiinit, murjaisee Ojansivu joukkueen yhdessä viettämästä ajasta viitaten huonekaveriinsa, passari Eemi Tervaporttiin.

Suomi pelaa ehkä jopa kisojen kovimmassa alkulohkossa, sillä vastaan asettuvat niin hallitseva Euroopan mestari Venäjä, Maailmanliigan finaalissa Ranskalle hävinnyt Serbia ja Slovakia.

– Joudumme vääntämään tosissamme, jos meinaamme voittaa. Euroopan taso on niin kova, ettei siellä ole huonoja maita. Jos vertaa vaikkapa MM-turnaukseen, niin alkulohkossamme olivat Tunisia ja Etelä-Korea, mutta tylsäähän se olisi, jos tietäisi etukäteen, että menee jatkoon. Tämä on hieno tilaisuus, ja itse tykkään pelata tuollaisia pelejä. Ne sopivat minulle, Ojansivu sanoo.

Suomen on siis onnistuttava ensin kunnon rakentamisessa ja viimeistelyssä ensiluokkaisesti, ja sen jälkeen EM-peleissä jokaisesta pelaajasta on saatava ulosmitattua aivan maksimi. Tämä tietää sitä, että Ojansivunkin pitäisi ottaa jälleen uusi kehitysaskel. Omat kehityskohteensa ja vahvuutensa hän toki tietää.

– Jos vertaa huippuihin, niin puolustuspelini on vielä aika huonoa. Torjunta on kehittynyt, mutta olen siinäkin vielä jäljessä. Hyökkäykseen olen tyytyväinen. Tempo on löytynyt Eemin kanssa hyvin, ja lisäksi vahvuuteni on syöttö.

– Fyysisesti olen mennyt edelleen eteenpäin, mutta olen vielä huipuista jäljessä. Mittaahan minulta puuttuu sellaiset 10 senttiä, eli on pitänyt edelleen kehittää fysiikkaa, ja on pitänyt kehittää muita keinoja, kuten erilaista kikkailua, ettei aina tarvitse vetää kättä tyhjäksi, vaan voi etsiä muita ratkaisuja. Hyökkäysarsenaalia on tullut lisää, sanoo 197-senttinen hakkuri.

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen