Suomalaissuunnistaja yllättyi MM-kisapaikastaan – ”Mitä enemmän tekee, sen varmemmaksi tulee”

Suomi-paitaan pukeutuminen on ollut juniorista asti suunnistaja Jenny Patanalle salainen haave, joka toteutui tänä kesänä.

Kesäkuussa maailmancupissa debytoinut 26-vuotias nappasi lopulta paikan myös MM-sprinttiin ja sprinttiviestiin. Hän on Skotlannissa Suomen joukkueen ainoa ensikertalainen.

Patanan nousu kotimaiseen kärkeen ja MM-edustajaksi on tapahtunut lastenhoitajan kokopäivätyön ja vuoden ja 7-kuukauden ikäisen Minttu-tyttären värittämän perhearjen lomassa. MM-edustuspaikan tuonut onnistunut kesä on ollut Hiidenkiertäjien suunnistajalle yllätys.

– Salainen haaveeni on jo juniorista asti ollut saada pukea edes kerran Suomi-paita päälle. Norjan/Ruotsin maailmancupin jälkeen laskeskelin, että MM-kisoihin pääsy vaatii täydellistä onnistumista sprintin katsastuksissa. Mutta niin vaan tulin, otin ja voitin, ja sprinttipaikka MM-joukkueessa olikin minun, Patana kertoo Suunnitusliiton tiedotteessa.

Espoolainen ei osaa selittää kehitystään yhdellä tekijällä, vaan sanoo sen olevan monen asian summa. Hän on saanut osallistua maajoukkueen ulkopuolelta sprinttileireille ja juossut paljon sprinttiharjoituksia läpi talven.

– Mitä enemmän tekee, sen varmemmaksi tulee. Fyysisten ominaisuuksien parantumista tuntuu tapahtuneen vuosi vuodelta, samoin tietoisuus omista kilometrivauhdeista, ennätyksistä. Kovaa juoksemalla oppii juoksemaan kovaa, Patana sanoo.

Sprintti on Patanalle monella tapaa luontaista. Hän sanoo intensiivisen ja lyhytkestoisen lajin sopivan luonteelleen.

– Keskittymiseni pysyy hyvin kasassa, kun joutuu kokoajan lukemaan karttaa, rataa ja maastoa sekä ylläpitämään maksimaalista vauhtia.

Jotain viitteitä kehittymisestä sprintissä antavat myös harjoitukset kuluneen kauden aikana: normaalisuunnistusharjoituksia on takana maksimissaan 5–7, kun taas sprinttiharjoituksia on ollut yli 40.

Patana on usein sanonut vahvuudekseen urheilijana fysiikan, mutta nykyään hän pitää tärkeämpänä itsetuntemusta ja analysointia.

– Teen sellaisia harjoituksia, jotka sopivat itselle ja tuntuvat hyvältä. En käytä esimerkiksi sykemittaria tai tiedä omia kynnysrajojani. Luotan omaan tuntemukseen ja kelloon tai vauhtiin. Analysoinnin merkitys on myös suuri. Sen avulla selviää syyt ja seuraukset, ja ne omaksumalla pystyy kehittymään.

Patana on koko heinäkuun lomalla päivätyöstään, mikä antaa mahdollisuuden valmistua hyvinkin huolellisesti MM-sprinttiin.

– Kolme ensimmäistä viikkoa on tullut harjoiteltua aika kovaa. Paljon sprinttiä tukevia juoksuharjoituksia ja itse sprinttejä. Väliin sitten muutama palauttava lenkki, minkä lisäksi olen tehnyt kuivaharjoittelua kisamaastoissa. Skotlannissa MM-joukkueen kanssa tutustuimme tyyppimaastoihin ja teimme kovia sprinttiharjoituksia. Viimeisellä viikolla on tarkoitus hiukan laskea tehoja ja tehdä ylläpitävää harjoittelua. Sen jälkeen kisat saavatkin vain tulla ja kunto on mitä parhain, Patana sanoo hymyillen.

Patana sanoo ajattelevansa yleensä pitkällä tähtäimellä, mutta nyt hän elää suunnistajana ja sprintterinä täysillä MM-kisoihin asti.

– Katsotaan kisojen jälkeen, mitä tapahtuu. Suunnistajaksi olen syntynyt ja suunnistaja tulen olemaan. Se ei muutu. Perhe ja työ vaan asettavat tiettyjä rajoituksia, hän pohtii.