Ampumahiihdon maailmancup-kausi päättyi tänään Holmenkollenille. Päätösviikonloppu oli suomalaisittain loistava, kun Mari Laukkanen otti Kollenilla kaksi voittoa ja kuutossijan, Kaisa Mäkäräinen kolmospaikan.

Laukkasen osalta kausi päättyi kesken – hän sai 29-vuotiaana uransa ensimmäisellä voitollaan selvästi henkisen lukon auki, ja heti perään tuli toinen voitto. Laukkanen oli maailmancupin kokonaiskilpailussa 26:s, vuosi sitten hän oli 62:s. Palkintopallilla hän oli ollut urallaan ennen vain kerran, Kontiolahdella kolme vuotta sitten. Nyt hän näyttää puhjenneen kukkaan, usein niin tuskaisesta kehonkielestä ei ollut Oslossa tietoakaan.

Kaisa Mäkäräinen oli maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmas. Hän on sanonut jatkavansa Etelä-Korean olympialaisiin 2018, joten huoli pois. Vai onko sittenkään…

Kaikkea muuta. Näiden kahden valovoimaisen urheilijan takana suomalaisessa ampumahiihdossa on hirvittävä kuilu. Katsotaanpa naisten maailmancupin listaa. Mäkäräisellä ja Laukkasella on cupin pisteitä tältä kaudelta yhteensä 1331. Sanna Markkasella pisteitä on neljä, kenelläkään muulla ei yhtään.

Entäs miehet? Perinteet ovat lajissa upeat, mutta jo vuosia on uitu todella syvällä. Tuomas Grönman otti tällä kaudella 31 MC-pistettä, Olli Hiidensalo 13. Vuosi sitten kukaan ei ollut pisteillä, kaksi vuotta sitten Ahti Toivanen otti kolme pinnaa. Kammottavaa luettavaa.

Nimenomaan Toivasesta odotettiin seuraavaa suomalaista menestyjää, kun hän oli nuorten MM-kisoissa kärkipäässä. Nyt ikää on 27, eikä kehitystä ole tapahtunut. Grönman on 25-vuotias, Hiidensalolla on ikää 26. Eivät siis enää mitään nuoria poikasia. Oikeastaan kaikkien suomalaismiesten suuri ongelma on murheellinen hiihtovauhti.

Nyt kun päävalmentajana on maastohiihdosta siirtynyt Antti Leppävuori, voisi kuvitella hiihtovauhtien kasvavan. Mutta en jaksa uskoa, että sitä tapahtuu enää nykymaajoukkueen puolella juurikaan; kasvatus on alettava nuorista.

19- ja 21-vuotiaiden MM-kisoissa meillä oli joka ikäluokassa ihan mukavasti hiihtäjiä 20 ja jopa 10 parhaan joukossa – poikkeuksena juniorinaiset eli 21-vuotiaat. Ja juuri tässä on se porukka, johon nyt pitäisi erityisen paljon panostaa, jopa enemmän kuin nykymaajoukkueen häntäpäässä roikkuviin aikuisiin urheilijoihin. Jos niin ei tehdä, koko korttitalo romahtaa, kun Mäkäräinen ja Laukkanen hyppäävät ladun sivuun.

Lauri Hollo