Näkökulma: Futsalin jättisuosikki sortui urheilun typerimpään virheeseen – ja vielä toisti virheensä!

Nappaa riskitön veto tai talletusbonus Leijonien puolivälierästä!

JYVÄSKYLÄ. Melko tarkkaan vuosi sitten sanomalehti Keskisuomalaista lukiessani olin tukehtua aamukahviini.

Futsal-liigan finaaleissa jo neljännen kerran 2010-luvulla pelannut jyväskyläläinen Kampuksen Dynamo johti finaalisarjaa Sievi Futsalia vastaan voitoin 2–1, ja mestaruus oli perjantai-iltana katkolla Jyväskylän Monitoimitalolla.

Pöytä oli katettu täydellisesti niin joukkueen faneille kuin ennen kaikkea mestaruutta pitkään ja turhaan jahdanneille pelaajille.

Sitten joku joukkueen avainpelaajista, en enää muista kuka, lausui Keskisuomalaisen haastattelussa jokseenkin näin:

– Olisihan se ihan mahtavaa varmistaa ensimmäinen mestaruus kotiyleisön edessä perjantai-iltana.

Auts. Auts! AUTS! Se siitä sitten, ajattelin.

Epäonninen pomppu oli tilattu jo ennen ottelun alkua.

Kaikki, jotka ovat olleet millään tavalla tekemisissä urheilun ja urheilijoiden mentaalivalmennuksen tai urheilupsykologian (miten kukakin asiaa haluaa kutsua) kanssa, tietävät, että tuo on pahin mahdollinen virhe, mihin urheilussa voi sortua.

Jos ajatuksen antaa tippaakaan harhailla asioiden edelle, eli antaa fokuksen karata yhtään itse suorituksesta, katastrofi on tilattu.

KaDy johti kyseistä neljättä finaalia noin minuutti ennen loppua yhdellä maalilla. Sievi Futsal tasoitti ilman maalivahtia pelatessaan onnekkaalla pomppumaalilla. Mutta se epäonninen pomppu oli tilattu jo ennen ottelun alkua.

Tekisi mieli sanoa, että kaikki tietävät, mutta en voi, koska Dynamon leirissä selvästikään ei tiedetty, että noin ei yksinkertaisesti voi ajatella, eikä, herra paratkoon, ainakaan sanoa ääneen. ”Kaikki” tietävät, että jos yksikin pelaaja ajattelee sekunnin murto-osankin ajan kentällä muuta kuin itse suoritusta, esimerkiksi minuutin päässä siintäviä mestaruusjuhlia, näin käy.

Kaksi päivää myöhemmin Sievi oli kotonaan suvereeni ja jätti KaDyn neljännen kerran seitsemän vuoden aikana hopealle.

Mainitsin asiasta jälkeenpäin tuntemalleni KaDyn taustahenkilölle, joka vastasi jotakuinkin, että saattaahan tuossa ajatuksessani olla perääkin.

* * *

Tällä kaudella KaDy on hallinnut Suomen futsal-areenoita jokseenkin suvereenisti. Puolivälierät ja välierät maajoukkuemiehiä vilisevä joukkue selvitti tappioitta.

Viime maanantaina KaDy voitti tämän kauden ensimmäisen finaalin Leijona Futsalia vastaan tyrmäävästi 8–3. Mietin mainitsevani tuntemilleni KaDyn taustahahmoille, että älkää nyt vaan toistako viime kevään virhettä ja kommentoiko mitään vastaavaa julkisesti.

Sitten päätin, että eihän asia tippaakaan minulle kuulu.

Ja mitä luin tiistain Keskisuomalaisesta!

– Olisihan se hienoin tapa voittaa mestaruus, kotiyleisön edessä. Nyt olisi mahtava saada uusi mahdollisuus mestaruusjuhliin Monnarilla. Siinä olisi sekin, ettei kenellekään jäisi mitään seliteltävää, jos voittaisimme kaikki kolme ottelusarjaa puhtaasti 3–0. Ei saa kuitenkaan mennä liikaa asioiden edelle, huippuottelun pelannut KaDyn Jani Korpela lausui.

Voi herran pieksut!

Ei. Saa. Kuitenkaan. Mennä. Liikaa. Asioiden. Edelle.

Sanoi nuori mies sen jälkeen, kun oli mennyt ainakin sata kilometriä asioiden edelle!

KaDyn tiedotusosasto lähetti medialle joukkueen pelaajalistan ”mahdollista mestaruusuutisointia varten”!

Toisessa finaalissa vieraissa KaDy oli loppuhetkillä kahden maalin johtoasemassa aivan poissa tolaltaan, mutta selvisi yhdellä takaiskulla maalivahti Juha-Matti Savolaisen viime sekuntien rankkaritorjunnan ansiosta.

Mestaruus oli siis katkolla Monnarilla lauantai-iltana. Mikäs sen hienompaa.

Paitsi että KaDyn päävalmentaja Vasko Vujovic meni toisen finaalin jälkeen sanomaan uskovansa, että lauantaina Monnarilla juhlitaan mestaruutta.

Ja – uskokaa tai älkää – lauantai-iltapäivänä KaDyn tiedotusosasto lähetti medialle joukkueen pelaajalistan ”mahdollista mestaruusuutisointia varten”!

* * *

KaDy rummutti lauantain ottelua teemalla ”voitolla mestaruus”. Ja Monnari oli täpötäynnä, syntyi uusi Futsal-liigan yleisöennätys 1150.

Kotijoukkueen peli oli silkkaa väkinäistä puskemista, ilotonta puurtamista, pelaajien kasvoilta huokui pakonomainen suorittaminen.

Harmi vaan, että kotijoukkue oli täysin itseaiheutetussa kipsissä. Kaikki se luovuus, iloisuus, vauhdikkuus, juonikkuus ja taito, mitä KaDyltä on koko kauden ajan saatu nähdä, loisti poissaolollaan. Kotijoukkueen peli oli silkkaa väkinäistä puskemista, ilotonta puurtamista, pelaajien kasvoilta huokui pakonomainen suorittaminen. Laukaukset paukkuivat avopaikoistakin seinille – siksi, koska pääkoppaa puristi pakko sen sijaan, että ottelua olisi ajateltu suurena mahdollisuutena.

Leijona Futsal haistoi veren ja kaivoi KaDyn amatöörimäisistä puheista vielä rutkasti lisää virtaa. Harvoin olen nähnyt missään lajissa missään ottelussa niin raivoisasti taistelevaa ja jokaista onnistumista sydänten pohjasta tuulettavaa joukkuetta, kuin LeiF tänään Monnarilla oli. LeiF nautti – ja näytti sen. Ja sekös lisäsi KaDyn tuskaa.

0–0-tilanteen jälkeen KaDy ei päässyt kertaakaan ottelussa edes tasoihin, ja LeiF vei ansaitun voiton maalein 4–3.

Sarjan henkinen asetelma kääntyi kerralla Leijona Futsalin eduksi.

Finaalisarja jatkuu maanantaina LeiF:n kotiottelulla. KaDyn taitoylivoima ei ole hävinnyt minnekään, ja sillä on edelleen ottelupallo jaloissaan. Mutta sarjan henkinen asetelma kääntyi kerralla Leijona Futsalin eduksi.

Sanotaan, että yksi kerta on virhe, mutta virheen toistaminen on tyhmyyttä. Nyt KaDy tyhmyyksissään päästi Leijona Futsalin mukaan sarjaan.

Toivoin (ja osittain siksi, että käyn silloin tällöin koukistelemassa polviani KaDyn ikämiehissä, toivon yhä) että KaDy olisi ottanut opiksi virheistään.

Mutta kaikkein eniten toivon sitä, että suomalaisessa urheilussa opittaisiin ymmärtämään pään sisäisen ajatuksen voimaannuttava tai tuhoava merkitys.

Harri Pirinen
Twitter: @delharrio10

Kaikki jääkiekon MM-kisoista: matsit ilmaiseksi, sarjataulukko, otteluohjelma…

Nappaa riskitön veto tai talletusbonus Leijonien puolivälierästä!