Pitkän seiväshyppyuran päättänyt Minna Nikkanen kannustaa nuoria hyppääjiä hakemaan rohkeasti hyviä harjoitusolosuhteita, pyrkimään kansainvälisiin kisoihin ja miettimään, kuinka paljon pelkkää seiväshyppyä omassa harjoittelussa kannattaa olla.

– Minusta nuorten kannattaa lähteä rohkeasti kauemmas hyvien treeniolosuhteiden perässä, ja hakemaan valmentajia ja treenikavereita, joilta löytyy tietoa, ja jotka auttavat, Nikkanen sanoo.

– Jos haluaa pärjätä kansainvälisesti, kannattaa mennä ulkomaille jo nuorena. Siitä on paljon apua. Itse muistan, että olin jonakin vuonna liikaakin reissussa, mutta siinä sitä oppii esimerkiksi, ettei se lentopäivä ole sataprosenttista palautusta.

Nikkasen mukaan kansainväliset kisat tuovat myös rutiinia arvokisoihin.

– Toisille se tuo paineita, kun on täysin vieraiden kilpailijoiden kanssa kilpailemassa, mutta kansainvälisissä kisoissa siihen oppii. Usein ne kilpailut ihan prosessina ovat aika saman tyyppisiä kuin mitä arvokisat ovat, Nikkanen sanoo.

Vaikka Nikkasella on takanaan erittäin menestyksekäs ura, on asioita, joita hän nyt tekisi toisin, jos voisi aloittaa uran uudelleen.

– Jos ajattelen mitä seiväshypystä nykyisin ihan tutkitun tiedon pohjalta tiedetään, en olisi nuorena hypännyt niin paljon seivästä kun tein. Olisin käyttänyt enemmän aikaa yleiseen vartalon hallintaan ja muuhun yleisharjoitteluun. Minun hentoiselle kropalle se kerta viikkoon seiväshyppyä olisi nuorena riittänyt, Nikkanen sanoo.

– Aika monilla nuorilla hyppääjätytöillä näyttää nykyisin olevan selkävaivoja. Heitä suosittelisin käyttämään enemmän aikaa juuri vartalon hallintaan ja sen tyyppisen harjoitteluun.