Nuorisotutkimusverkoston tänään julkaisemassa kirjoituskokoelmassa käsitellään moniäänisesti ja laaja-alaisesti lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa tapahtuvaa kiusaamista, syrjintää, epäasiallista käytöstä ja seksuaalista häirintää.
Teksteissä huolensa näistä vakavista ilmiöstä, niistä vaikenemisesta ja niihin puuttumattomuudesta esittävät niin lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ja yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä, kuin joukko meritoituneita tutkijoita ja eri alojen asiantuntijoita. Oman näkemyksensä esittävät myös urheilija-aktivisti Kiira Korpi ja taiteilija-aktivisti Manuela Bosco. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen kirjoittaa ilmiöihin reagoimisesta valtion ohjauksen keinoin, ja urheiluliikkeen näkökulmaa avaavat Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen sekä Suomen urheilueettisen keskuksen asiantuntijat.
Aihepiiri on tärkeä ja huoli akuutti, sillä lähes jokainen suomalainen lapsi harrastaa jossain lapsuutensa vaiheessa liikuntaa tai urheilua. Liikuntaharrastukset ovatkin tärkeitä kasvatuksen ja sosialisaation areenoita ja liikunnan terveyshyödyt kiistattomia. Suurella osalla harrastaminen tapahtuu hyvässä ja turvallisessa ilmapiirissä vastuullisten aikuisten ohjauksessa. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa, jolta on suljettu silmät ja josta on julkisuudessa vaiettu.
– Ikävät ja urheilun imagoa uhkaavat ilmiöt eivät sovi urheiluliikkeen ja urheilumedioiden ylläpitämään hyvän kertomukseen. Niistä on ollut tapana vaieta, jolloin niihin ei myöskään ole koettu tarvetta puuttua, toteaa yksi teoksen toimittajista, Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo.
Lieveilmiöt yleisiä nimenomaan liikunta- ja urheiluharrastuksissa
Julkaisun pontimena on teoksen toimittajien huoli liikunnan ja urheilun kielteisten lieveilmiöiden yleisyydestä sekä liikunnan ja urheilun toimialan tavoista reagoida ongelmiin. Tutkimukset ovat läpi 2010-luvun osoittaneet, että lasten ja nuorten kokema kiusaaminen, syrjintä, epäasiallinen kohtelu ja seksuaalinen häirintä ovat yleisiä nimenomaan liikunta- ja urheiluharrastuksissa. Erityisen alttiita toistuvalle epäasialliselle kohtelulle ja syrjinnälle ovat vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret. Mediassa on viime vuosina raportoitu myös huippu-urheilijoiden kokemasta syrjinnästä ja seksuaalisesta häirinnästä.
Vakavien ilmiöiden tunnistamisesta huolimatta liikunta- ja urheiluyhteisö ei ole luonut yhteisiä toimintamalleja niihin puuttumiseen. Yksittäisiä oppaita ja ohjeistuksia on tehty, mutta kansallisia ja koko liikunta- ja urheiluyhteisön läpileikkaavia toimintamalleja ei ole luotu. Olemassa olevien aineistojen löytäminen, lukeminen ja tulkinta on jätetty kunkin toimijan omalle vastuulle. Käytännössä on siis olemassa normeja, joista ei aktiivisesti tiedoteta ja joihin kenenkään ei tarvitse perehtyä tai sitoutua. Yritykset kitkeä häirintää ja syrjintää ovat jääneet joidenkin lajiliittojen yksittäisiksi, lyhytkestoisiksi projekteiksi. Suomessa on yleisesti ottaen vahvat perinteet kiusaamisen, syrjinnän, epäasiallisen kohtelun ja seksuaalisen häirinnän vastaisella työllä, mutta liikunnan ja urheilun toimialalla vaikutetaan olevan vasta heräilemässä näihin lapsia, nuoria ja urheilijoita koskeviin vakaviin kysymyksiin.
Muistion toimittaneet tutkijat toivovat julkaisun lisäävän ymmärrystä ja herättävän laajaa yhteiskunnallista keskustelua tästä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta tärkeästä aihepiiristä. Liikunta- ja urheiluharrastukset koskettavat valtaosaa lapsista ja nuorista jossain vaiheessa heidän elämänsä aikana. Kiusaamisen ja syrjinnän kokemukset ovat niin yleisiä, että liikunnan ja urheilun parissa toimivien aikuisten olisi vihdoinkin ryhdyttävä konkreettisiin toimiin etsimään keinoja näiden lieveilmiöiden kitkemiseksi.
Julkaisu on jatkoa Nuorisotutkimusverkoston aiemmille kirjoituskokoelmille, joissa on laajalla ja asiantuntevalla kirjoittajajoukolla käsitelty ajankohtaisia ja akuutteja lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä kysymyksiä. Nyt julkaistavan teoksen toimittajat lähettivät kirjoituskutsun yli 20 liikunnan, urheilun, lasten, nuorten ja perheiden parissa eri tavoin toimivalle henkilölle tai taholle, jotka saivat valita näkökulmansa aiheeseen itse.
Lähde: Nuorisotutkimusseura