Syy useisiin ennätyksiin? Suomalaisurheilija ihmettelee yleisurheilun kohusäännön hyväksymistä - "Se on minusta asia, mistä saa eniten etua, kun kovia aikoja tehdään"

Koronarajoitukset kurittivat yleisurheilukautta, mutta kestävyysjuoksussa nähtiin silti tukku huikeita ennätyksiä ja kiihkeää debattia urheilusuorituksen apuvälineistä. Lajin kotimaiselle keulakuvalle Topi Raitaselle valojäniksen salliminen oli yllätys. – Itse ihmettelen eniten, miten tuo valojänishomma oikein sallittiin. Se on minusta asia, mistä saa eniten etua, kun kovia aikoja tehdään. Valojäniksen kanssa on niin paljon helpompi juosta tasaisella vauhdilla kovaa, Raitanen sanoo Suomen Urheiluliiton sivuilla. Valojänis oli tukena, kun Kenian Joshua Cheptegei rikkoi 5000 ja 10000 metrin maailmanennätykset Monacossa ja Valenciassa. Sitä käyttivät myös Hollannin Sifan Hassan ja Britannian Mo Farah, kun he puursivat tunninjuoksun maailmanennätykset Brysselissä. – Minusta tässä lajissa on hienoa, että tuloksia pystyy vertailemaan läpi lajin pitkän historian. Valojänis on niin merkittävän ero siihen, miten nuo vanhat ME:t on tehty, että se on vähän väärin heitä kohtaan, Raitanen viittaa aiempiin ME:n haltijoihin. – En tiedä, kuinka entiset ME-juoksijat itse sen kokevat, mutta jäniksillä oli aiemmin isompi vastuu. Piti osata tehdä tarpeeksi tasaista työtä ja jaksaa tarpeeksi pitkälle. Viimeisillä kierroksilla se oli sitten mies vastaan kello -taistelu eikä siinä vaiheessa jäniksiä enää ollut. Niitä taisteluita oli hieno seurata.

”Ehkä valojänis helpottaa juoksun järjestämistä”

Raitanen pitää selvänä, että valojänis tulee käyttöön myös Suomessa, kun Kansainvälinen yleisurheiluliitto (WA) hyväksyy sen avulla tehdyt ennätykset. – Itse en siitä pidä, mutta totta kai se pitää ottaa käyttöön myös täällä, kun se on kerran sallittu menetelmä. Toivottavasti niitä tullaan näkemään kilpailuissa. Se on pieni investointi kisajärjestäjille, Raitanen arvioi. – Ehkä juoksuja on valojäniksen kanssa myös helpompi järjestää, kun voi ottaa varsinaiseksi ”jänikseksi” tuulta halkomaan melkein minkä vaan juoksijan. Tämä seuraa valoaaltoa ja itse tulet sitten jäniksen perässä. Valojäniksen ohella kestävyysjuoksussa puhuttiin kengistä. WA päätti, ettei rata- tai maastojuoksussa 800 metrillä tai sitä pidemmillä matkoilla saa käyttää kenkiä, joissa pohjan paksuus on yli 25 milliä. Maantiekilpailuissa pohjan maksimipaksuus on 40 milliä. Pohjassa saa olla vain yksi hiilikuitulevy. Kimmoisuutta kohentavaa hiilikuitua amerikkalainen varustejätti toi myös piikkareihin. Niissä kengän tuoma etu oli kuitenkin juoksijoiden ja asiantuntijoiden silmissä kiistanalaisempaa kuin maantiejuoksukengissä. – Nikellä on näissä asioissa pitkä etumatka. Ensimmäiset protot noista kengistä nähtiin jo Rion olympiakisoissa, mutta tässä tapauksessa korona tuli hyvään aikaan. Muut valmistajat saivat vuoden aikaa kuroa etumatkaa kiinni, Raitanen viittaa kaikkien arvokilpailujen peruuntumiseen. Piikkareiden tuotekehityskilpa ei Raitasta huoleta. – Juoksen Adidaksen piikkareilla enkä koe, että olisin niillä altavastaaja. Niillä on tehty kovia tuloksia. Ja edelleen se on niin, että jalat niitä kenkiä vievät. Luotan siihen, että pystyn kehittymään ja juoksemaan kovempia aikoja näillä välineillä, Raitanen sanoo. Lähde: Suomen Urheiluliitto