Suomalaisjuoksija on jälleen huippukunnossa - Salitulokset parantuneet huimasti: "Voima näkyy"

Helsingin Kisa-Veikkojen pika-aituri Anni Siirtolan toissa kesän kilpailukauden tekemistä jarruttivat sairastelu heti kevään harjoitusleirin jälkeen ja lievä ylikunto.

– Viime keväänä, kun pääsin treenaamaan tavallaan niin kuin kotona eikä harjoitteluun tullut sellaista piikkiä, kesän kilpailut alkoivat kulkea aika hyvin, hän kertoo Suomen Urheiluliiton sivuilla. Piikin poisjäämisellä Siirtola viittaa koronakurimuksen takia peruuntuneeseen etelän harjoitusleiriin.

– Kilpailukauteen lähestyminen oli hieman erilainen kuin edellisvuonna, mutta toimi siinä tilanteessa hyvin, Siirtola sanoo.

Fyysisten ominaisuuksien ja tekniikan kehitys näkyi Siirtolan viime kesän parhaissa juoksuissa.

– Juoksu on nyt stabiilimpaa. Ei ole sellaista ihme heilumista suuntaan tai toiseen. Se tarkoittaa, että pystyn juoksemaan enemmän kovia aitavälejä. Ei niin, että siellä täällä on joku hyvä yksittäinen aitaväli, vaan sitä pystyy toistamaan, Siirtola sanoo.

– Juoksun loppu tai ehkä enemmänkin vauhdin ylläpitäminen on ollut minulle hankalaa. Siksi nopeuskestävyys tai ns. aitakestävyys on ollut harjoituskauden teemana varsinkin tänä vuonna.

Voimaa karttuu, vastaponnistus kiusaa

Räjähtävä voimantuotto, kimmoisuus ja suhteellisen hyvä nopeus ovat Siirtolan mukaan hänen vahvuuksiaan, joita toki pyritään edelleen kehittämään. Voimanhankinta oli iso teema jo viime harjoituskaudella ja on ollut sitä edelleen.

– Voimatasot nousivat viime keväänä paljon. Sitä kautta on haettu juoksuun nopeutta. Samalla tekniikkakin on parantunut eli voima näkyy. Nyt on huomattavasti helpompi juosta, Siirtola makustelee.

Voima on tarttunut hyvin kuluvallakin harjoituskaudella.

– Varsinkin kyykyt, yhden jalan kyykyt ja lihastasapaino ovat kehittynyt hirveästi. Rinnallevedossa tuli viime keväänä hikisesti ehkä 60 kiloa. Nyt menee jo 75 kiloa (oma paino 52 kg).

Hiottavaa riittää myös tekniikassa.

– Nyt harjoituskaudella on keskitytty perusjuttuihin, kuten tehokkaaseen aidalta poistuloon ja ponnistukseen. Minulla on aina ollut ongelmana, että ponnistus tulee pikkuisen vastaisena. Se on varmaan niitä voimistelujuttuja, koska siellä tuodaan sitä varvasta sinne eteen, Siirtola veistelee.

Harjoittelun linjauksista ei Siirtolan mukaan tarvitse valmentajan kanssa kinata.

– Kun on oma isä valmentajana, kommunikaatio toimii. Hänelle voi sanoa, jos on omasta mielestä johonkin tilanteeseen parempi harjoite tai joku parempi idea jostakin. Keskustelu on avointa. Tykkään, että se toimii hirvittävän hyvin. Lähde: Urheiluliitto