Sopiva kisajännitys antaa suoritukselle viimeisen silauksen ja kuuluu asiaan. Myös kisatapahtumiin kuuluu paljon henkisesti tiukkoja paikkoja, joihin auttaa rutiinin lisäksi luottamus omaan tekemiseen.

Kolmiloikkaaja Simo Lipsanen oppi kokemuksen myötä ajattelemaan myös, ettei yksi huono suoritus muuta kilpailun suuntaa. Mitä nykyään kierrosten välissä valmentajan kanssa keskustelet?

– Yleensä katsotaan, miten askelmerkki tuli. Jos on jotain huomautettavaa tekniikasta, miltä tuntui itsestä ja miltä näytti valmentajasta, käymme vuoropuhelua siitä. Valmentaja tsemppaa edelleen hyvin. Useimmiten on kannustavaa puhetta.

Vaikka verryttelyssä tuntuisikin huonolta, kilpailussa on silti mahdollista onnistua oikein hyvin. Sen tietää kokemuksesta Lipsanenkin.

Mikä kisa sinua on vuosien aikana eniten jännittänyt?

– Ehkä alle 23-vuotiaiden EM-kisat 2017, jossa tulikin ennätys (SE 17,14). Tiedostin, että tilastojen perusteella mahdollisuudet ovat vaikka mihin. Siihen kisaan sain kyllä hyvän latauksen ja oli tosi luottavainen fiilis. Se näkyi sitten tuloksessakin.

Kun on onnistunut tiukassa paikassa kerran, antaa se voimaa henkisesti jatkossakin.

– Siitä on ollut tosi paljon apua. Kun on saanut tosi hyvän onnistumisen, tietää, että tämä homma on ennenkin hoidettu. Kun on päässyt kovissa kisoissa kisailemaan, tietää, että on samat kaverit vastassa eikä tämä sen ihmeellisempää ole. Sitä kokemusta olen hyvin pystynyt hyödyntämään.

Tilastojen perusteella selvänä ennakkosuosikkina kilpailuun lähteminen on myös Lipsaselle kotimaassa tuttua. Silloin oman latauksen hakeminen on erilaista.

– Yritän vain tsempata itse itseäni ja hakea maksimaalista tulosta. On kieltämättä välillä haasteita löytää oikein hyvä fiilis ja tatsi, jos ei ole monta kilpailijaa ja tasoerot ovat suuria, Lipsanen sanoo.

Lähde: Urheiluliitto