Keihäsmies latasi synkän totuuden lajin tulevaisuudesta Suomessa

Viime viikolla järjestettiin perinteinen Pihtiputaan Keihäskarnevaalit. Valmentaja Leevi Lindi on nyt avannut tunnelmiaan tapahtuman jälkeen.

– Tämä koutsi vietti viime viikonlopun kouluttajan hommissa legendaarisilla Pihtiputaan Keihäskarnevaaleilla! Keihäänheiton oppeja jaettiin eteenpäin ja uusia otettiin vastaan 17-19 vuotiaiden miesten ryhmässä. Mahtavan iso porukka oli meillä (yhteensä 20 urheilijaa), ja tämän ikäluokan heittäjistä kuullaan tulevina vuosina vielä paljon! aloitti Lindi.

Lindi nosti kuitenkin esiin myös synkemmän puolen. Myös tietyt ongelmat tulivat päivänselviksi.

– Keihäskarnevaalit on konseptina aivan mahtava. Maan kaikki lajifanaatikot kokoontuvat yhteen, keihäänheittotietoutta jaetaan ja ennen kaikkea vietetään aikaa yhdessä keihäänheittoharjoittelun parissa. Karnevaalit ovat kuitenkin aikojen muuttuessa haasteiden edessä, kun osallistujamäärät jatkuvasti laskevat. M17-19 oli ryhmänä poikkeus, sillä muissa ikäryhmissä osallistujia oli keskimäärin alle 10. Joukkuelajien suuri suosio, ja aikoinaan paljon heittäjiä tuottaneiden maaseutukuntien urheiluseurojen kuoleminen näkyvät negatiivisesti osanottajien määrässä.

Lindi esitti toiveen ihmisille. Hänen mielestään Pihtiputaan perintöä pitää vaalia. Se vaatii kuitenkin myötä ja itsensä likoon laittamista laji-ihmisiltä.

– Oma kaino toiveeni olisikin, että laji-ihmiset, niin aktiiviset heittäjät kuin jo eläköityneet keihäslingot, aktivoituisivat sankoin joukoin osallistumalla Keihäskarnevaaleille roolissa tai toisessa (kilpailija/kouluttaja/talkoolainen yms.), jotta lajikansa edelleen saisi säilyttää vuosittaisen kokoontumisensa Putaalla. Olisi myös mahtavaa, jos isojen kaupunkien seuroissa, joissa heittoharjoitteluun resurssit (tilojen, ajan ja/tai osaamisen puolesta) ovat rajalliset, lähettäisivät nuoriaan imemään oppia kepinheitosta paikkaan, jossa sitä olisi haettavissa mielin määrin, puhumattakaan niistä muistoista, joita Karnevaaleilla voi tehdä.

Päivitys tästä.