Aitio: Suomen nopein mies lopetti uransa – suorat sanat järjestelmästä

Suomen sadan metrin ennätysmies Samuli Samuelsson, 31, on jättänyt huippu-urheilun taakseen eikä kaipaa takaisin. Nykyään optikkona työskentelevä entinen pikajuoksija kertoo Aitiolle, että uran päättymiseen vaikuttivat harjoitteluun kyllästyminen, terveysongelmat ja taloudellinen epävarmuus.

Samuelsson ilmoitti lokakuussa lopettavansa uransa. Kausi 2026 jäi häneltä kokonaan kilpailematta, joten viimeisestä kilpailusta oli ehtinyt kulua jo pitkä aika ennen lopettamispäätöstä.

Miehen ennätys sadalla metrillä on 10,12. Vuosien ajan hän kuului Suomen nopeimpiin juoksijoihin ja oli useaan otteeseen maan ykkönen.

Nyt arki on kuitenkin täysin toisenlaista. Samuelsson viihtyy optikon työssään, eikä entinen harjoittelurytmi houkuttele enää lainkaan.

– Ei ole kyllä yhtään ikävä treenaamaan.

Päätöksen taustalla oli pitkä urheilu-ura, jonka aikana harjoittelu oli hallinnut elämää jo teinivuosista lähtien.

Samuelsson myöntää, että kyllästyminen tuli lopulta vastaan yllättävän nopeasti.

– Olen 15-vuotiaasta lähtien järjestelmällisesti harjoitellut, joten olisi se kumma, jos ei jossain kohtaa olisi alkanut kyllästyttämään, Samuelsson toteaa Aitiolle.

Pelkkä harjoittelumotivaation hiipuminen ei silti selitä lopettamista.

Samuelsson kärsi refluksitaudista, joka aiheutti pahoinvointia harjoitusten aikana. Samaan aikaan huippu-urheilun jatkaminen alkoi näyttää taloudellisesti vaikealta sponsorien puuttumisen vuoksi.

Pikajuoksija oli tottunut panostamaan urheiluunsa täysipäiväisesti. Hän ei uskonut pystyvänsä enää parantamaan tuloksiaan, jos harjoittelua olisi pitänyt vähentää palkkatyön takia.

Rahaan liittyvä epävarmuus oli tullut tutuksi jo aktiiviuran aikana.

Samuelssonilla oli kilpailumanageri, mutta sponsorien hankkimisesta ja yhteistyösuhteista huolehtiminen jäi pitkälti hänen omille harteilleen.

Jokaisen kilpailukauden päätyttyä oli jälleen selvitettävä, jatkaisivatko aiemmat tukijat yhteistyötä, kuinka paljon rahaa olisi käytettävissä ja mistä mahdollinen puuttuva rahoitus löytyisi.

Tilanne saattoi muuttua nopeasti etenkin loukkaantumisten vuoksi.

– Jos ei vaikka kesällä päässyt kisaamaan, se oli aika iso lovi taloudellisesti, kun ei tule palkinto- ja starttirahoja.

Kilpailematta jääminen ei siis tarkoittanut ainoastaan menetettyjä urheilullisia mahdollisuuksia. Se saattoi vaikuttaa suoraan urheilijan toimeentuloon.

Samuelsson nostaa esiin myös suomalaisen huippu-urheilun tukijärjestelmän ongelman.

Urheiluliitolta saatavat tuet on tarkoitettu urheilusta aiheutuviin menoihin. Ne auttavat harjoittelun ja kilpailemisen kustannuksissa, mutta eivät välttämättä turvaa urheilijan tavallista arkea.

– Esimerkiksi rahat asuntolainaan ja ruokaan on löydettävä muualta.

Samuelsson kertoo olevansa kiitollinen uransa aikana saamastaan tuesta. Samalla hän muistuttaa, että sponsorien etsiminen kuluttaa aikaa ja voimavaroja, jotka voisi käyttää itse urheiluun.

Hänen kokemuksensa kuvaa yksilöurheilijan hankalaa tilannetta: tuloksia pitäisi tehdä, mutta niiden tavoitteluun tarvittava rahoitus ei ole välttämättä varmaa edes seuraavaksi kaudeksi.

Samuelssonilla onkin selkeä näkemys siitä, mitä suomalaisen huippu-urheilun tukemisessa pitäisi parantaa.

– Se, että siellä järjestelmässä olisi enemmän rahaa.