Miesten maajoukkueen yleispelaaja Jan Helenius korostaa perheen merkitystä lentopalloharrastuksensa innoittaja.

Jan on tällä hetkellä perheensä kolmanneksi kokenein pelaaja, sillä Anu-äidillä ja Jouni-isällä on tilastoissa yhteensä lähes 300 pääsarjaottelua.

– Lentopallosta muodostui oma päälajini varsin varhain. Olen tietyllä tavalla ylpeä omista vanhemmistani. Ilman heidän kannustusta tuskin pelaisin nyt maajoukkueessa, Helenius sanoo.

Lokakuussa 20 vuotta täyttävä Helenius aloitti lentopallon LP Kangasalan riveissä ja siirtyi juniori-iässä Karhulan Veikkojen ja Keimolan Kaiun kautta Kuortaneen valmennuskeskukseen.

– Aloitin lukion Kuortaneella. Se oli 16-vuotiaalle pojalle iso askel uralla eteenpäin. Harjoitusmäärät lisääntyivät huomattavasti – muutenkin panostus urheiluun oli ihan eri luokkaa kuin aikaisemmin, sympaattinen Helenius muistelee.

Teknisen ja kovapomppuisen yleispelaajan otteet huomattiin hyvin pian. Helenius siirtyi kahden valmennuskeskusvuoden jälkeen Mestaruusliigassa pelaavan Rantaperkiön Iskun riveihin.

– Ensimmäinen liigavuosi Tampereella oli tärkeä ja hieno kokemus urani kannalta. Sain paljon peliaikaa ja vastuuta. Tuolloin myös päätin katsoa, miten pitkälle pääsen lentopallossa, Helenius kertoo.

Innostus vain kasvoi, kun ensimmäinen maajoukkuekutsu kilahti sähköpostiin. 18-vuotiaalle varusmiehelle se oli hieno hetki. Eikä mennyt kauaa, kun 183-senttisen taiturin otteita ihasteltiin jo Maailmanliigassa.

– Usko omaan tekemiseen on löytynyt aina tunnollisesta harjoittelusta. Suomen maajoukkue on hyvä mittari myös minulle. Parhaimmillani pystyn taistelemaan tasapäisesti peliajasta. Tasaisuus onkin ehkä oma kehityskohteeni jatkossa, Helenius näkee.

Jan Helenius on Eetu Pennasen ja Lauri Kermisen ohella miesten maajoukkueen lyhimpiä pelaajia. Tätä Helenius ei kuitenkaan harmittele. Kesän Maailmanliiga osoitti, että ulottuvuus riittää myös kansainvälisille kentille.

– Paras tunne kentällä on lyödä pallo pitkän torjujan käsistä oikein kauas, Helenius innostuu.

EM-karsintojen jälkeen LEKA Volleyhin siirtyvä Helenius ei halua miettiä uraansa liian pitkälle, vaan edetä rauhassa pienin askelin kohti huippua.

– Minulle on aina ollut vaikea asettaa tavoitteita pitemmälle aikavälille. Mestaruusliiga oli pikkupoikana unelmani, mutta nyt ollaankin jo maajoukkueessa. Ammattilaisuus ulkomailla ei ole minulle mikään itsetarkoitus. Mieluummin teen töitä koko ajan parhaani mukaan ja katson, mitä se tuo tullessaan, Helenius pohtii.

EM-karsintojen kotiturnauksen avausottelussa Helsingin Jäähallissa Suomi kohtaa perjantaina Ruotsin. Sujuvasti ruotsin kieltä puhuva Helenius pitää pelissä korvat auki, mutta keskittyy mieluummin omaan kuin vastustajan tekemiseen.

– Pelikieli on niin erilaista, joten sen kikan varaan ei kannata kyllä laskea yhtään mitään.

Lähde: Lentopalloliitto