Huippujuoksija Anyika Onuora sairastui vakavasti syksyllä 2015. Seuraavan vuoden elokuussa hän juhli pitkän viestin olympiapronssia Riossa.

Nigerialaistaustainen Onuora teki lokakuussa 2015 lomamatkan perheensä luokse. Onuora sai Nigeriassa malarian, mutta nainen ei ollut tästä tietoinen.

Myöhemmin Onuora huomasi oirehtivansa. Hän ei tuntenut oloaan normaaliksi harjoituksissa. Hänen virtsansa oli todella tummaa. Lopulta taudin oireet muuttuivat todella piinaaviksi.

– Oireeni olivat jotain, mitä en olisi koskaan voinut kuvitella. Minulle oli kuumetta, oksentelin, kärsin vatsakrampeista ja päänsärystä. Tunsin vuorotellen kylmiä ja kuumia aaltoja, vilunväristyksiä. En tiennyt mistä se johtui, Onuora selvitti BBC:lle.

Sairaalassa Onuora sai diagnoosin malariasta. Hän joutui karanteeniin. Onuora oli niin huonossa kunnossa, että hän pystyi hädin tuskin liikkumaan.

– Minun piti opetella kävelemään uudestaan. Kun minut siirrettiin osastolle, niin yritin kävellä. Tappelin hoitajien kanssa, koska heidän mukaan minun piti levätä sängyssä. Halusin kävellä, tarvitsin liikettä.

– Pääsin sairaalasta syntymäpäivänäni. Kävelin ulos ja imin keuhkot täyteen ilmaa. Olin niin kiitollinen, sillä kovin moni ei selviä malariasta. Minulle sanottiin, että jos olisin tullut sairaalaan päivän tai kaksi myöhemmin, niin tauti olisi voinut johtaa kuolemaan, Onuora kertoi.

Onuora aloitti harjoittelun nopeasti. Samalla kun hän pystyi taas kävelemään, niin nainen aloitti myös juoksemisen. Onuora juoksi heinäkuussa 2016 Amsterdamin EM-kisoissa vain yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun hän oli sairastunut malariaan. Onuora nappasi 400 metrillä pronssia ja lunasti paikan Iso-Britannian viestijoukkueeseen Rion olympialaisissa.

– Elokuussa unelmani toteutui. Yhdessä Christine Ohuruogun, Emily Diamondin ja Eilidh Doylen kanssa voitimme olympiapronssia 4×400 metrin viestissä. Tärisin palkintopallilla. Se oli mahtavaa, Onuora muisteli.

32-vuotias juoksija ei ollut kertonut joukkuekavereilleen vakavasta sairaudestaan, joka tappaa vuosittain satojatuhansia ihmisiä.

– Vain kourallinen ihmisiä tiesi mitä olympialaisia ennen tapahtui. En tiennyt miten ihmiset reagoivat siihen, joten päätin pitää asian salassa. En ollut asiasta varma edes silloin, kun sain olympiamitalin. Tunsin oloni suojattomaksi. Kun lopulta kerroin, niin se oli hämmästyttävää, Onuora sanoi.